tag:blogger.com,1999:blog-19090325155816771322023-11-16T08:25:20.284-08:00Living la vida LatiinaElämää vapaaehtoistyössä Costa RicassaAnonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.comBlogger15125tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-59767048997643240502013-04-09T05:22:00.002-07:002013-04-09T05:24:15.181-07:00One last time.<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Niinhän siinä sitten kävi, että viimeiset viikot ne
hujahtivat täysin ohi ja ennen kuin huomasinkaan, niin Iberian kone oli jo
lennättämässä minua valtameren yli kohti kotoista Eurooppaa ja kylmää Pohjolaa.
Costa Rican jättäminen taakse tuntui epätodelliselta ja hyvästien jättäminen
kaikille ihmisille oli elämäni kamalimpia kokemuksia. Toki tiedän, että niiden
läheisimpien ystävien kanssa yhteyksissä pysytään ja todella uskon, että
seikkailumme Matapalon perheeni kanssa ei ole vielä seikkailtu..<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Palmut ja hiekkarannat ovat vaihtuneet nyt karusti
lumeen, jäähän ja loskaan. Riisi perunoihin ja aamuiset hiekkarantajuoksemiset
liikuntakeskuksen kuntosaliin, jossa merinäköaloista saa vain haaveilla. Lennot
takaisin olivat pitkät ja raskaat ja helmikuisena yönä koneen pyörät ottivat
kiinni Helsinki-Vantaan kiitorataan. Koneen ikkunasta katsellessa luulin
olevamme vielä pilvien seassa yläilmoissa, kunnes tajusin, että maahanhan me jo
laskeuduimme, se on lumimyrsky mikä minua Helsingissä odotti. ”Lämpötila on
noin -2 astetta, tervetuloa Helsinkiin”. Hei hei paratiisi ja Costa Rica,
morjensta Suomi. Voin sanoa, että nuo pari hyistä askelta ulkoilmassa ohuen
ohuessa nahkatakissa olivat aika pitkät. Kotiin palaaminen oli kuitenkin
ihanaa, sitä ei voi kieltää. Suomi on kuitenkin kotimaa, nyt ja aina. Saunan
jälkeen istahtaessa äidin lihapatojen ääreen ei tiennyt pitäisikö itkeä vai
nauraa. Porukat vielä yllättivät ja juhlimme pienimuotoisesti joulua
helmikuussa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Mikä fiilis nyt sitten on, kun tästä reissusta on jo pari
kuukautta. Edelleen epätodelliset. Nyt tuntuu siltä, kuin kaikki olisi ollut
uskomatonta unta. Lappeenrannan katuja talsiessa pitkästä aikaa totesin, että
eihän mikään juuri puolessa vuodessa ole muuttunut. Se on uskomatonta siihen
nähden, miten paljon ihminen voi kuitenkin puolessa vuodessa muuttua. Kuulen
jatkuvasti kyselyitä ”No millainen reissu oli? Oliko siellä kivaa? Oliko
lämmintä? Lähdetkö uudestaan?” Mitäs noihin vastaa, hymyilen nätisti ja
nyökytän päätä. Kokemuksista, elämyksistä ja ennen kaikkea matkasta oman
pääkopan sisään saisi varmaan kirjoitettua pari romaania.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Nyt, kahden kuukauden jälkeen, on alkanut matkan yksi
ikävimmistä vaiheista, nimittäin koti-ikävä. Koti-ikävä takaisin Costa Ricaan. Kuvia
selatessa nuo minulle vähän aikaa sitten niin tutut palmut ja hiekkarannat
tuntuvat jo niin kaukaisilta. Ystäviä on ikävä ja korviini särähtää yliopiston
käytävillä heti, jos kuulen sanankin espanjaa. Jopa kilppareita on vähän ikävä.
<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Tämä kaikki on kuitenkin osa hyvinkin normaalia prosessia
pitkän kulttuurikokemuksen jälkeen. Tästä matkasta ammensin uskomattomat määrät
positiivista energiaa ja olen palannut takaisin koulun ääreen ja pian
töihinkin, aivan uudella voimalla. Costa Rica ja pura vida- asenne tulevat kulkemaan kanssani toivottavasti vielä pitkään. Koordinaattorini Isaac tokaisi
minulle viimeisessä seminaarissa: ” I hope you will continue living your vida
Latiina”. You bet I will. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Teille, jotka mietitte lähtöä ulkomaille, lähtekää!
Kansainväliset kokemukset ovat rahassa mittaamattomia elämyksiä, jotka antavat
ja opettavat todella paljon niin elämästä, vieraasta (lopussa
ei-niin-vieraasta) kulttuurista sekä ennen kaikkea omasta itsestään. Kotiin
aika harvoin palaa täysin se sama ihminen, joka maailmalle alun perin lähtee. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b><span style="font-family: "Lucida Calligraphy"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Arial;">”Travel is
more than the seeing of sights; it is a change that goes on, deep and
permanent, in the ideas of living.” – Miriam Beard<o:p></o:p></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<b><span style="font-family: "Lucida Calligraphy"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-bidi-font-family: Arial;"><br /></span></b></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Kiitos kaikille blogin lukijoille. Blogi oli alun perin
tarkoitettua perheelle ja ystäville, mutta oli todella sydäntä lämmittävää
huomata, kuinka monet ihmiset blogia innostuivat seuraamaan. Kiitos
Maailmanvaihdon ja ICYE Costa Rican väelle hienosta toiminnasta ja kaikesta
tuesta ennen, aikana ja jälkeen reissun. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Seikkailut Costa Ricassa on tältä erää seikkailtu.
Seikkailut jatkuvat, mutta niistä ei enää blogiin kirjoitella. Living la vida
Latiina kiittää ja kumartaa. Pura vida, mae. </span><span lang="FI" style="font-family: Wingdings; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-font-family: Arial; mso-bidi-font-family: Arial; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Arial; mso-symbol-font-family: Wingdings;">J</span><span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;"> <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: Wingdings; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-font-family: Arial; mso-bidi-font-family: Arial; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Arial; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: Wingdings; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-font-family: Arial; mso-bidi-font-family: Arial; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Arial; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: Wingdings; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-font-family: Arial; mso-bidi-font-family: Arial; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Arial; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/p206x206/556640_4515818061964_1031019169_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/p206x206/556640_4515818061964_1031019169_n.jpg" /></a></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: Wingdings; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-font-family: Arial; mso-bidi-font-family: Arial; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Arial; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: Wingdings; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-font-family: Arial; mso-bidi-font-family: Arial; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Arial; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: Wingdings; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-font-family: Arial; mso-bidi-font-family: Arial; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Arial; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: Wingdings; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI; mso-ascii-font-family: Arial; mso-bidi-font-family: Arial; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Arial; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span lang="FI" style="font-family: "Arial","sans-serif"; font-size: 12.0pt; line-height: 150%; mso-ansi-language: FI;">Ps. Elokuun lähtijät, tavataan valmennusleirillä!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-43770136519297392512013-02-06T11:59:00.002-08:002013-02-06T12:03:22.496-08:00Vähiin käy ennenkuin loppuu..<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc1/554483_10200315127189245_970228619_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-frc1/554483_10200315127189245_970228619_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Pala paratiisia Rincon de la Viejassa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="text-align: justify;">Nyt on viimeiset viralliset
vapaat projektista vietetty ja viimeiset kolme päivää edessä Matapalossa. Mihin
esimerkiksi viimeiset kaksi kuukautta oikein menivät, sitä en tiedä. Sen
tiedän, että nopeasti on aika vierähtänyt ja en usko, että viimeiset kaksi
viikkoa tulevat menemään yhtään sen hitaammin. Päivääkään en kadu, päivääkään
en vaihtaisi pois. En edes niitä vaikeita ja ikäviä päiviä. Mutta vielä on
päiviä jäljellä, vielä riittää kirjoitettavaa. Vielä on kesää jäljellä, vielä
tulee kauniita päiviä..</span><br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Montezuman projekti oli hieno
kokemus ja toivottavaa vaihtelua. Työ oli sisällöltään toki melko samanlaista
ja työkokemukseni Matapalosta otettiin innolla vastaan, Montezumassa kun työtä
riittää ympäri vuoden. Erilaiseksi Montezuman
projektin tekee kuitenkin se, että projekti sijaitsee keskellä turistirysää.
Kilpikonnat kun eivät välitä mihin rannalle päättävät pesiytyä, ilmeisesti
Montezuman bileranta on niiden mielestä oikein kiva. Näin ollen Montezuman
projektissa vaaditaan todella hyviä vuorovaikutustaitoja ja kykyä tulla toimeen
monenlaisten ihmisten kanssa, sillä työhön kuuluu olennaisena osana valistustyö
sekä vastailut turistien loputtomiin (ja joskus todella ihmeellisiin)
kysymyksiin. Mutta tämä kaikki on erittäin tärkeä osa työtä, sillä
tämänkaltaisessa paikassa ihmisen ja luonnon tulee löytää keino elää rinnakkain
toistensa kanssa. Koulutus ja valistus ovat avain kaikkeen. Yhtenäkin päivänä annoin melkein kahden
tunnin luennon saksalaisturisteille kilpikonnista ja niiden suojelusta. Viikko
tuli tosiaan tässä paikassa vietettyä ja kovasti olisi paikan henkilökunta
pitänyt minut kanssaan Suomeen lähtöön saakka. En minä siis ilmeisesti ihan
turha tyyppi näissä projekteissa ole! </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc7/317930_10200315088908288_2399757_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc7/317930_10200315088908288_2399757_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Cabo Blancon luonnonpuisto.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/p206x206/486022_10200315096308473_820636828_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/p206x206/486022_10200315096308473_820636828_n.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Metsän otuksia.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/270830_10200315080788085_1748979402_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/270830_10200315080788085_1748979402_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Montezuman kaveri.</td></tr>
</tbody></table>
Tällä kertaa vapaapäivinäni otin
suunnaksi vain kaksi kohdetta, sillä myönnän, että jatkuva bussissa istuminen,
tavaroiden raahaaminen ja sama rumba hostellin vaihtuessa toiseen alkaa ottaa
voimille. Ajattelin, että kerrankin maltan rauhoittua ja olla yhdessä paikassa
vähän kauemmin. Matkakohteiksi muodostui Liberia sekä Monteverde. Tällä kertaa
matkustin ihan omassa ylhäisessä yksinäisyydessäni. Melkein. Kovasti monet
ihmiset ihmettelivät, että miten ihmeessä uskallat aivan yksinäsi reissata.
Mutta yksin matkaamisessa on omat jipponsa, nimittäin koskaan ei tarvitse olla
yksin. Ellei aivan välttämättä halua. Yksin matkustaessaan nimittäin törmää
suuremmalla todennäköisyydellä uusiin ihmisiin ja päätyy jakamaan mitä
ihmeellisimpiä ja maailmaa avartavia keskusteluja mitä mielenkiintoisinten
ihmisten kanssa. Joskus näiden ihmisten kanssa jakaa samoja matkareittejäkin ja
edes bussissa ei tarvitse yksinään olla möllöttää. Monteverden hostelliin
päädyin aivan vahingossa ja illanpäätteeksi join viiniä ja istuin iltaa kanadalaisen
pariskunnan, Costa Ricassa asuvan sveitsiläismiehen, 70-vuotiaan maailmaa
kiertävän ihmemummelin sekä ikäiseni tica-tytön kanssa. Ja aivan sattumalta.
Seuraavana päivänä suuntasin vaellusreissulle edellä mainitun sveitsiläisen
Renen kanssa, sillä hän sattui tuntemaani yksityismetsää laajalti omistavan
biologian laitoksen omistajan ja näin ollen pääsimme samoilemaan keskelle
sademetsää aivan ilmaiseksi ja ilman muita turisteja. Tällaista harvoin
tapahtuisi kaverin kanssa reissatessa. Mutta totta kai yksin reissatessa on
omat sääntönsä, joita tulee noudattaa. Koskaan en liiku pimeällä yksin ulkona,
otan aina etukäteen selvää mihin olen menossa ja miten sinne päästään ja
valitsen tarkoin ihmiset, joihin luotan. Ja mikä tärkeintä; käytän vain
espanjaa paikallisten kanssa! Latinalainen Amerikka on juuri niin vaarallinen
paikka kuin sanotaan ja hetkellinenkin huolimattomuus saattaa kostautua
hyvinkin nopeasti. Ei tänne olla pelkäämään tultu, mutta silmät saa välillä
olla selässäkin ja tervettä maalaisjärkeä käyttäen eteenpäin.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/59558_10200315115148944_2017596428_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/59558_10200315115148944_2017596428_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rincon de la Viejan luonnonpuistoa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Liberiasta käsin kävin vihdoin
tuijottelemassa niitä tulivuoria ja hotellin kautta buukkasin matkat läheiseen
Rincon de la Vieja kansallispuistoon. Puisto sijaitsee niin keskellä ei mitään,
ettei sinne mennyt minkäänlaisia busseja. Matkaseurakseni sain kanadalaisrouvan
ja ikäiseni jenkkitytön. Tuuri ei ihan ollut kohdillaan tälläkään kertaa, sillä
alueen suurin tulivuori oli heittäytynyt sen verran aktiiviseksi, että
vaellusreitti kraatterille oli suljettu turvallisuussyistä. Ihmeteltävää silti
riitti, sillä puiston sisältä löytyi maan uumenista pulppuavia kuumia lähteitä,
kraatterilampia sekä mutalähteitä (?). Viimeinen pidempi patikointireitti vei
meidät aivan uskomattomalle vesiputoukselle, jossa vesimassa laski kallion
korkeuksista suoraan kirkkaansiniseen laguuniin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/560861_10200315102868637_233551976_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://fbcdn-sphotos-e-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/560861_10200315102868637_233551976_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Luonnon oma poreallas.</td></tr>
</tbody></table>
Liberian jälkeen suuntasin
Monteverden vuoristokaupunkiin ja hyisestä säästä huolimatta paikka vei
sydämeni ja maltoin viipyä vuorien katveessa jopa viiden päivän ajan. Kauniiden
maisemien ja mielenkiintoisten vaellusreittien asiaan vaikutti ehkä se fakta, että
Costa Rican paras kahvi tuotetaan näillä alueilla.
Kahvinkulutukseni on ehkä triplaantunut näiden kuuden kuukauden aikana. Saa
nähdä miten juhlamokat uppoaa muutaman viikon päästä..</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc6/735204_10200315158190020_375323854_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc6/735204_10200315158190020_375323854_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Metsän korkeuksissa.</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc6/224537_10200315149669807_1219828326_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-snc6/224537_10200315149669807_1219828326_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Taikametsä.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-f-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/309717_10200315133789410_1561218342_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://fbcdn-sphotos-f-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/309717_10200315133789410_1561218342_n.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Monteverde.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Viime viikonloppuna meillä oli
järjestön ACI:n kanssa viimeinen loppuleiri. Fiilikset kotia lähtevillä
vapaaehtoistyöntekijöillä oli kaikilla aika sekavat ja selvä ero puolen vuoden
oleskelijoiden ja vuoden asukkien tuntemusten välillä oli nähtävissä. Kaiken
kaikkiaan fiilikset olivat todella epätodelliset. Yhtenä aktiviteettina meidän
tuli johdatetun meditaation avulla palauttaa itsemme siihen hetkeen, kun olimme
vielä kotimaassamme pakkaamassa rinkkaa viimeisenä iltana. Tämän hetken muistan
kuin eilisen. Istuin huoneeni lattialla valikoiden huolellisesti mitä tavaroita
rinkkaan loppujen lopuksi päätyy ja ajatukset olivat niin vahvasti tulevassa
seikkailussa. Tätä äiti katseli huoneen ovelta ja mietti, että millainen tyttö
sieltä puolen vuoden jälkeen kotia saapuu. Parin viikon päästä se nähdään.
Koskaan aikaisemmin elämässäni en ole ollut yhtä innoissani, mutta samaan
aikaan yhtä peloissani kotiinpaluusta. Tällä kertaa tiedän, että
kulttuurishokki tulee mahdollisesti iskuna vasten kasvoja myös palatessani
kotimaahani. <br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/404930_10200471029366702_2010220172_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://fbcdn-sphotos-c-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/404930_10200471029366702_2010220172_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kotipihan asukas.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Muutama päivä jäljellä
Matapalossa ja sama tapahtuu nyt käänteisenä..tällä kertaa Costa Ricassa. Istun
huoneeni lattialla valikoiden huolellisesti mitä tavaroita rinkkaan päätyy.
Vuorotellen Roger, Daniel ja Robert käyvät katsomassa toimintaani ja yhdessä
itkua pidätellen muistelemme kaikkia ikimuistoisempia hetkiä. Ja niitä on ollut
paljon.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
En tiedä miten pystyn laittamaan
kokemukseni yhteen pakettiin ja lopulta päättämään tämän blogin joihinkin
todella viisaisiin sanoihin. Mariannan kanssa naureskelimme leirillä, että
tyhjentävintä on varmaan vastata sitten Suomessa kysymykseen: ”Noh, millaista
siellä oli?”. Minulla on kuitenkin aikaa miettiä tätä muutaman viikon ajan,
miten kiteyttää puoli vuotta ja kaikki koettu yhteen lauseeseen.</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-10021110884842951432013-01-08T11:21:00.000-08:002013-01-08T11:26:13.638-08:00Uusi vuosi, uudet kujeet<br />
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Kyllähän
tästä on jo reilusti yli kuukausi vierähtänyt kun viimeksi olen blogia
päivitellyt, mutta parempi myöhään kuin ei enää milloinkaan! Tyynenmeren aallot
eivät kuitenkaan tyystin minua ole nielaisseet matkaansa, vaikka Manuel
Antonion aallot siinä kyllä melkein onnistuivatkin ja muutaman aallon
myllerryksessä otettiin vähän kuperkeikkaa takaperin. Tätä kirjoittaessani olen
vierailulla Montezuman projektissa, pelastamassa kilppareita vähän
pohjoisemmassa. Tämän vierailun jälkeen viimeisiä lomia projektissa viedään ja
7.2 on aika jättää varmastikin hyvin itkuiset hyvästit Matapalon kodille ennen
siirtymistä loppureissuille ja lopulta monien mutkien kautta takaisin kylmään
Pohjolaan. Mutta ei mietitä sitä ihan vielä..<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Joulut
tuli ja meni ja uusivuosikin vaihtui Matapalon terassilla ilotulitusta
katsellen. Hyvin erilaiset pyhät oli kuin mitä nyt joulun luvatussa maassamme
Suomessa on totuttu. Jouluna syötiin currya lähiravintolassa trance-musiikin
tahtiin ja pelattiin korttia. Kyllähän siinä vähän (eikä ehkä niin vähääkään)
koti-ikävä tuli, mutta voin sanoa, että oli ainakin aika erilainen joulu!
Uusivuosi meni todella mukavasti grillaten, salsan saloja opetellen ja
rakettien pauketta kuunnellen. Mukavaa vaihtelua oli, että ensimmäisen kerran
elämässäni en ollut uudenvuoden aattona aivan umpijäässä! Vuoden vaihtuessa
sveitsiläisen Jennyn kanssa olimme kuitenkin aivan amatööritonttuja, kun
hätiköiden menimme huutelemaan uutta vuotta toisiamme halaillen, ennen kuin
tajusimme, että ilmeisesti perinteisemmin Costa Ricassa on tapana ensin
hartaasti kuunnella Ave Maria sekä kansallishymni ja vasta tämän jälkeen saa
riehua.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Maijakin
piipahti Costa Ricassa kahden viikon ajan katsastamassa täkäläistä elämänmenoa.
Reissu meni paremmin kuin hyvin ja ainakaan minun korviini ei ole kantautunut
valituksia matkatoimiston (eli itseni) järjestämistä aktiviteeteista. Puerto
Viejot ja Manuel Antoniot tuli koluttua läpi ja hauskaa oli. Tulivuorellekin
mentiin ihan vaan toteamaan kahden tunnin matkaamisen jälkeen, että tulivuorta
ei sateen ja sumun vuoksi näy missään ja kraatterin reunalla kävimme näin ollen
juomassa sellaiset 25 dollarin arvoiset kahvit näkemättä yhtään mitään.
Maijalla oli kyllä kivaa katsellessaan minun tuskaista vinkumistani, sillä
ensimmäistä kertaa Costa Ricassa minulla oli oikeasti todella kylmä ja noin 10–15
asteen kylmyys (kyllä, kylmyys!) tuntui pureutuvan luihin ja ytimiin asti.
Tervemenoa Suomeen helmikuussa Tiina! Luultavasti jään Helsinki-Vantaan
tuulikaappiin itkemään ennen kuin veljeni saa raahattua minut autoon. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Toisaalta
oli erittäin hyödyllistä ja opettavaista katsella vasta Costa Ricaan
rantautuneen suomalaisen ystäväni reaktioita kaikesta hänelle niin uudesta ja
ihmeellisestä. Antoi ehkä vähän perspektiiviä minkälainen Costa Rican Jungle
Jane minusta on tässä muutamassa kuukaudessa kasvanut ja millainen
kotisopeutumisen prosessi minulla on vielä edessä. Mutta Costa Rica opettaa,
ötököitä semisti pelkäävä Maija jahtasi jo sujuvasti kahden viikon jälkeen
torakoita Raid-pullo kädessä ja kovasti suunnitteli, että miten olisi
mahdollista salakuljettaa muutama pienen pieni kurnuttava gekko matkalaukussa
takaisin Suomeen. Ne kun ovat niin suloisia ja hyvin käteviä kesäisin itikoita
vastaan. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Mielenkiintoinen
yksityiskohta Maijan matkassa oli myös se, että Maija tuntui hetkeksi tuovan
kaikki suomalaiset mukanaan Costa Ricaan. Elokuusta lähtien en ollut juurikaan
suomalaisiin törmännyt, mutta Maijan vierailun aikana suomalaisia tuntui
pölähtävän joka puskan takaa. Ajoittain tämä aiheutti noloja tilanteita, sillä
olen jotakuinkin tottunut, että suomi on Costa Ricassa toiminut minun, Mariannan
ja Vilman kesken eräänlaisena salakielenä kenenkään sitä ymmärtämättä, joten
rauhassa on voinut ääneen kailottaa ihan mitä tahansa. Näin ei kuitenkaan ollut
aina Maijan vierailun aikana. Tämä minun kannattanee muistaa myös heti Suomeen
palattuani, en välttämättä ensin tajuakaan, että ympärilläni olevat ihmiset
oikeasti ymmärtävät, kun puhun vierustoverilleni suomea. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Mutta
haikeaahan se oli kahden viikon jälkeen saattaa ystävä takaisin kentälle.
Toisaalta tuntui, että mielellään sitä olisi hypännyt Maijan matkaan ja
rakkaaseen Suomeen, mutta toisaalta tiedän, että ei tämä reissu vielä ole
taputeltu! Vielä on nähtävää ja tehtävää ja kotiinpaluu helmikuussa maistunee
näin ollen entistä makeammalta. Kauhulla kuitenkin odotan tuota päivää
helmikuussa, kun Matapalon perheelle tulee aika sanoa hyvästit. Rosan lähetin
jo takaisin Espanjaan ja kyllähän siinä itku tuli, kun syyskuusta lähtien
kuitenkin kämppiksinä asusteltiin.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Mutta
takaisin tähän hetkeen. Nyt ollaan siis pelastamassa konnia Guanacasten provinssissa
sijaitsevassa Montezuman projektissa. Kilpikonnat eivät enää tulleet luokseni
Matapaloon, joten minä puolestani otin ja läksin kilpikonnien luo. Projekti on
erittäin kaunis ja omasta minimakuukammaristani avautuu suora näkymä merelle.
Terassilla kahvitellessa apinat tulevat ajoittain tekemään hyvinkin läheistä
tuttavuutta ja tänään sain suojella syömääni omenaa ihan urakalla kun pienen
pienet apinavarkaan kätöset sitä myös havittelivat. Nämä ovat varmaan niitä
Maijan pelkäämiä apinoita, jotka suutuspäissään voivat repiä turistilta naaman.
Tai ei. Mutta kyllä siinä askeleen otti taaksepäin kun eräskin apina vetäisi
herneen nenään kun tajusi, etten tosissaan aio hänelle banaanin banaania antaa
ja näin ollen rupesi riehumaan ja yritti kaataa pari keittiön tuolia..<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;">Tänään
pääsin näkemään myös ensimmäiset Baula (googleta leatherback turtle) kilpparit
kun niitä syntyi muutama viverossa. Tämä kilpikonnalajike on aikuiseksi
kasvaessaan ihan mittavan kokoinen, pituutta saattaa olla reippaasti yli 1,5
metriä! Montezuman jälkeen minua odottaa viimeiset viralliset vapaat
projektista ja suunnaksi otan tällä kertaa tulivuoret. Jos tulivuorten
kiertämiseen on varattu aikaa 8 päivää ja suuntana kokonainen tulivuorialue
niin luulisi, että nyt tärppää ja oikeasti onnistun ottamaan jopa kuvan
tulivuoresta. Vamos a ver. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 150%;">Näistä
tulevista seikkailuista kirjoittelen sitten myöhemmin. Kuvia en valitettavasti
Maijan ja Tiinan kootuista seikkailuista voi nyt laittaa, kun minä tohelo
unohdin uuden kamerani liitäntäpiuhan Matapaloon. </span><span style="line-height: 150%;"> Seuraavalla kerralla laitan tuplasti kuvia!<o:p></o:p></span></span><br />
<span style="font-family: inherit; line-height: 150%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="line-height: 150%; text-align: justify;">
<span style="line-height: 150%;"><span style="font-family: inherit;">Ei
minulla muuta. Hengissä ollaan!</span><span style="font-family: Arial, sans-serif; font-size: small;"><o:p></o:p></span></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-79136061433610808342012-11-29T12:36:00.002-08:002012-11-29T12:45:39.948-08:00Panamaa sun muuta<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<span style="font-family: inherit;"><br /></span>
<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 115%;">Aika jatkaa juoksuaan ja
koko syksyn odotettu Panaman matkakin on heitetty. Seuraavalla kerralla kun
vapaus koittaa niin onkin jo aika matkata San Josen kansainväliselle kentälle
vastaanottamaan Maija Suomesta kylään kahdeksi viikoksi. Kolme viikkoa pitäisi
kuitenkin malttaa tuota päivää odottaa ja keskittyä taas paiskimaan töitä. Tai
ei. Pahasti näyttää, että kilpparit ovat jättäneet hyvästit tältä kaudelta ja
loppuajan saan keskittyä hiekanvaihtoon viverossa. Kokonaisen viikon saldo
partioilta on yksi 1,5 metrin pituinen</span><span style="line-height: 115%;">
</span><span style="line-height: 115%;">boa. Ei hyvä. Onneksi tammikuussa pääsen katselemaan muita maisemia, kun
minut yhdessä Danielin kanssa lähetetään Karibialle töihin. Kuulostaa
unelmalta, mutta Karibian projektissa paiskitaan töitä ympäri vuoden
rajuimmissa olosuhteissa.</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;">Panaman reissu tosiaan on
takana, joten ehkä muutama sananen siitä. Matka alkoi ehkä hieman kiukkuisissa
tunnelmissa kun jouduin matkaamaan Matapalosta 5 tuntia
niin-kovasti-rakastamaani-San Joseen ihan vaan napatakseni bussin takaisin
Matapalon seuduille, sillä ylitimme rajan Tyynenmeren puolelta. Itse Panaman
matkakin alkoi ehkä hieman hektisissä tunnelmissa, kun käsitys ”tico-time” sai
aivan uuden merkityksen kun olimme sopineet koordinaattorimme Memon kanssa
tapaamisen bussiterminaaliin klo 7 sillä päivän ainut bussi Panamaan lähtee klo
7.30. Memo saapuikin asemalle melkein ajoissa klo 7.32 ja tätä ennen saimme
rukoilla bussikuskia odottamaan, sillä ilman Memoahan matkasta ei olisi tullut
mitään, sillä hänellä oli hallussaan koko 15 hengen porukan passit ja
matkaliput sekä hotellivaraukset. Matkaan kuitenkin päästiin ja kevyehkön 9,5
tunnin matkan jälkeen olimme Panamassa. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;">Panamassa tukikohtamme
sijaitsi David-nimisessä kaupungissa, joka huhujen mukaan on Panaman toiseksi
suurin kaupunki. Ilmeisesti Panamakaan ei siis ole koolla pilattu. Toki tulee
ottaa huomioon, että pääkaupunki Panama City on aivan toista luokkaa kuin San
Jose pilvenpiirtäjineen kaikkineen. Kaiken kaikkiaan Panama erosi Costa Ricasta
kuitenkin yllättävän paljon. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi, että Panamassa
on nähtävillä hitusen enemmän alkuperäistä lattarikulttuuria.
Alkuperäisintiaani perinteisine asuineen katukuvassa ei ollut mitenkään
poikkeuksellista. Mukava plussa Costa Ricaan nähden oli Panaman naurettavan
alhaiset hinnat. Aidot Converset tarttuivat mukaan 20 dollarilla, samaan 20
dollarin hintaan tinkasin itselleni myös uudet juoksulenkkarit. Ruoan hinta
ravintoloissa ei myöskään ollut hinnalla pilattu ja kolmen päivän ajan
nautiskelimme hyvästä ruoasta ja juomasta todella edullisesti. Panamassa ei
tarvinnut syödä gallo pintoa (papuja ja riisiä) aamupalaksi. Panamalaiset sen
sijaan naureskelevat costa ricalaisten tavalla syödä galloa aamupalaksi. Itse
vetävät tyytyväisenä porsaan kyljyksiä, pihvejä ja makkaroita aamiaisena. Tähän
en itse pystynyt klo 8.30 aamulla vaan tyydyin pannareihin ja hedelmiin. Mielenkiintoisen
ja mainitsemisen arvoisen makuelämyksen tarjosi myös oluen makuinen jäätelö.
Hieman outoa oli tilata jäätelöbaarissa ”öö..yksi..olut?..kiitos”. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/45298_4577367665979_408208937_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" height="320" src="https://fbcdn-sphotos-b-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/45298_4577367665979_408208937_n.jpg" width="240" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Panaman katukuvaa.</span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/483415_4577381026313_2099838714_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" height="320" src="https://fbcdn-sphotos-h-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash4/483415_4577381026313_2099838714_n.jpg" width="240" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Kuuluisa olutjäätelö.</span><br />
<span style="font-family: inherit; font-size: small;"><br /></span></td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/61975_10151243345777226_909057023_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" height="240" src="https://fbcdn-sphotos-d-a.akamaihd.net/hphotos-ak-ash3/61975_10151243345777226_909057023_n.jpg" width="320" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Illanviettoa Panamassa Suomen ja Islannin voimin.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;">Kun tarvittava 72 tuntia
uuden 90 päivän oleskeluluvan saamiseksi täyttyi niin otimme suunnaksi koti
Costa Rican. Tullimuodollisuudet paluumatkalla eivät sujuneet ihan niin kuin
elokuvissa, sillä Panama-Costa Rican rajamuodollisuudet olivat hyvinkin
mielenkiintoisia, mutta loppujen lopuksi kaikki saivat uudet leimat passiin ja
näin lähtee käyntiin viimeiset 90 päivää Costa Ricassa.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 115%;">Paluumatkalla pysähdyin
viettämään viikonlopun Mariannan ja englantilaisen ystäväni Louisin kanssa
naapurikylässä Dominicalissa. Lauantaina vierailimme läheisessä Marina Ballena
kansallispuistossa. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti valasta, sillä puiston
rantaviiva on valaan pyrstön muotoinen. Puistossa on myös mahdollisuus varata
itselleen valasretkiä, joissa huristellaan veneellä kaikuluotainta seuraten
valaiden luo. 60 dollarin hinta ei kuitenkaan houkutellut, mutta voi olla, että
tämän retken ehkä kuitenkin tulen vielä ennen Suomeen paluuta suorittamaan.
Itse puistossa ”valaan häntään” päästäksemme meidän tuli odotella kolme tuntia
laskuveden alkua, jolloin saarekkeelle voi kävellä eikä uida. Odotimme
kärsivällisesti kolme tuntia rannalla makoillen (tai Marianna hiekkalinnaa
rakentaen) pääsyä saarekkeelle ihan vaan lopulta todetaksemme, että saareke on
pelkkiä teräviä kiviä täynnä eikä siellä voi oikein edes kävellä. Tämän jälkeen
palasimme Dominicaliin. Älkää ymmärtäkö väärin, kansallispuisto rantoineen
kaikkineen oli uskomattoman kaunis. Tulipahan sekin koettua ja näettyä kun ihan
melkein naapurissa asun :)</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/69460_4577575391172_833194982_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><span style="font-family: inherit;"><img border="0" height="240" src="https://fbcdn-sphotos-a-a.akamaihd.net/hphotos-ak-prn1/69460_4577575391172_833194982_n.jpg" width="320" /></span></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;"><span style="font-family: inherit; font-size: small;">Marina Ballena.</span></td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 115%;">Matapalo tosiaan hiljenee
kovaa vauhtia tältä kaudelta. Vapaaehtoistyöntekijöitä ei enää juurikaan ole ja
loppuajan saamme pärjäillä suureksi osaksi omalla porukalla. Tekemistä saa
välillä keksimällä keksiä itselleen ja uudeksi harrastukseksi olenkin valinnut
ratsastuksen, hevosia kun täällä Matapalossa riittää. Lännenratsastukseen piti
aluksi vähän totutella, mutta kun vauhtiin päästiin niin hyvin nopeasti
kiidettiin jo laukkaa pitkin rantaviivaa. Välillä poiketaan jokien yli
mangrovemetsiin tai pysähdytään poimimaan verigreippejä, sitruunoita ja
appelsiineja suoraan puusta hevosen selästä käsin. Voisi sitä huonomminkin
harrastukset valita!</span></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;">Nykyisin käyn myös
juoksemassa lähes joka aamu. Urheileva nainen on Costa Ricassa ja erityisesti
pienillä paikkakunnilla harvinaisuus, joten kyläläiset katsovat minua lähes
poikkeuksetta kuten hullua kun viiletän menemään pitkin hiekkateitä. Nyt ehkä
ovat jo melkein tottuneet hulluun juoksevaan suomalaiseen ja välillä jopa
kannustavat kun juoksen talojen ohi. Juoksumaastot täällä ovat kuitenkin niin
erinomaiset, ettei niitä voi olla hyödyntämättä.<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;">Muuten voisin sanoa olevani
jo melko sopeutunut paikalliseen kulttuuriin, siitä kertoo jopa nykyinen
ihonvärini. Puhuessani espanjaa minua luullaan ajoittain costa ricalaiseksi ja
taidanpa olla jopa ruskettuneempi kuin suurin osa costa ricalaisista. Saa nähdä
tunnistetaanko minua enää edes suomalaiseksi kun palaan takaisin kylmään
koti-Suomeen. <o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit; line-height: 115%;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: inherit;"><span style="line-height: 115%;">Nyt riittää tarinointi tällä
kertaa. Palataan asiaan joulukuun puolella. Nauttikaa lumesta ja
joulunodotuksesta. Minua odottaa hieman erilainen joulukuu, mutta koitan ottaa
siitäkin kaiken irti :)</span></span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-72081668379807535102012-11-07T14:26:00.000-08:002012-11-07T14:35:33.442-08:00Lokakuun kuulumiset<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Lomat on lusittu taasen ja aika
palata työn ääreen. Kahdeksan päivän hostellielämän jälkeen on mukava palata
takaisin Matapalon kotiin jo tutuksi tulleiden arkirutiineiden ääreen.
Kilpikonnat ovat vain ottaneet ja lähteneet, sillä ainuttakaan emme ole
muutamaan viikkoon löytäneet. Tämä on biologiemme mielestä kuitenkin vain
tyyntä ennen myrskyä, sillä ensi viikosta lähtien odotamme viimeisen
rutistuksen alkavan ja kilpikonnien palaavan ryminällä rannoille. Tämän jälkeen
marraskuun kääntyessä joulukuuksi onkin aika laittaa pillit pussiin ja
kilpikonnien pesintäkausi 2012 Matapalossa päättyy jatkuen vasta ensi huhtikuun
tienoilla. Mitä lie keksimmekään tehdä pari kuukautta täällä, sitä en tiedä.
Luvassa on paljon ainakin fyysistä työtä viverossa valmistellessamme kaiken
valmiiksi ensi kautta varten. 20 kilon hiekkasäkkejä kun kantelee 35 asteen
helteissä niin sitä tietää todellakin jotain tehneensä. Luvassa tammikuulle on
varmasti myös paljon surffausta. Näissä kiireissä en ole surffausta ehtinyt
harjoittamaan, mutta joulu-tammikuussa otan kaiken irti mitä Matapalosta saa.
Siis toisinsanoin surffaus ja ratsastus. Sain myös luvan joulu-tammikuussa vierailla
Costa Rican muissa kilppariprojekteissa, jottei aika käy aivan tylsäksi ja
pääsen vähän katselemaan miten niitä konnia suojellaan mm. Karibialla. Jotkin
projekteista sijaitsevat aika extreme-olosuhteissa ja niiden rinnalla
Matapalomme tuntuu aurinkomatkojen viiden tähden lomakohteelta. Esimerkiksi
Buena Vistan projektiin päästäkseen tulee ensin matkata veneellä ja tämän
jälkeen ylittää joki, jossa asustelee krokotiileja ja kärmeksiä. Kahlaten. Sähköjä
tai juoksevaa vettä ei luonnollisesti ole. Muutama päivä riittänee tässä
kohteessa.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Tosiaan palatakseni viimeisimpiin
vapaisiin niin viikko oli aikalailla lentämistä paikasta A paikkaan B. Aloitin
lomat paikkakunnalta Puntarenas, joka on nimensä mukaisesti
Puntarenas-provinssin pääkaupunki. Jälleen kerran Costa Rican pieni koko
realisoitui minulle, kun ”isoksi kaupungiksi” kerrottu Puntarenas oli kävelty
läpi noin vartissa. Mainittavan arvoista kaupungissa on kuitenkin se, että
Puntarenas toimii suurien risteilyalusten Costa Rica pysäkkinä, joten hyvin
läheltä pääsin ihmettelemään viimeisen päälle huoliteltua Karibian laivaa
”Coral Princess”. Rantabaarissa tutustuin myös laivan kahteen unkarilaiseen
työntekijään, joiden elämäntapa oli mielenkiintoista kuunneltavaa. Maa ja
satama vaihtuvat lähes päivittäin ja jopa 10 kuukautta saattaa vierähtää
yhdellä työkeikalla. Normiduuni.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Seuraavana aamuna jätin
Puntarenasin taakseni ja hyppäsin rinkkani kanssa lauttaan, joka kuljetti minut
1,5 tunnissa Costa Rican Nicoya Peninsula- nimiselle niemekkeelle. Täällä
jatkoin matkaani Santa Teresa nimiseen rantakaupunkiin, jossa tarkoituksenani
oli unohtaa kilpikonnat muutamaksi päiväksi ja vain rentoutua hostellin
uima-altaalla kolmen päivän ajan. Onnistuin tavoitteessani melko hyvin. Muuten
Santa Teresan nukkuva kaupunki oli aika lailla kuollut ja paikalliset tuntuivat
vain odottavan turistikauden alkamista. Hostelli oli kuitenkin viimeisen päälle
siisti uima-altaineen ja ulkoilmakeittiöineen ja huoneestakin pulitin vaivaiset
12 $ yö. Muun kaupungin uinuessa uin meressä ja altaalla, vuokrasin pyörän, luin ja katselin telkkaria, kävin juoksemassa
ja muuten vaan ihmettelin maailman menoa. Aamuisin keitin itselleni kaurapuuroa
ja voin myöntää, että suomalainen kaurapuuro muutaman kuukauden tauon jälkeen
oli niin hyvää, että meinasi itku päästä. Vähän toivottavaa vaihtelua
papu-riisi-mössöihin, joka muuten alkaa tulla jo korvista ulos. Koin Santa
Teresassa myös järjestyksessään kolmannen maanjäristyksen Costa Ricassa (ja
siis koskaan) ja tällä kertaa järistys tuntui kyllä ehkä hieman liikaa, sillä
pahaksi onnekseni satuin juuri olemaan puurakenteisen hostellimme yläkerrassa.
Yli 6 richterin tärinä laittoi koko hostellin huojumaan niin kovin, että
hetkeksi kaikki valot sammuivat ja koko hostelli huojui järistyksen mukana ja
piti ottaa jopa seinästä tukea. Hieman säikäytti, mutta kaikki hyvin, kun
pelkällä säikähdyksellä selvittiin <span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;">J</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Santa Teresan jälkeen maisema
vaihtui täysin kun kuollut surffikaupunki vaihtui San Josen hektiseen
vilskeeseen. Mainittakoon kuitenkin, että sää San Josessa oli erinomainen enkä
rantapummina joutunutkaan toppatakin ostoon. Luvassa oli kahden päivän ajan
ACI-aktiviteetteja mm. kansainvälisen päivän muodossa, jossa tehtävämme oli
promota omaa maatamme ticoille, jotka haaveilevat vapaaehtoistöistä ulkomailla.
Lievän sekoilun ja lukuisten ideariihien
jälkeen päädyimme Mariannan ja Vilman kanssa promoamaan Suomea jouluteemalla,
joka tuntui uppoavan joulupuuroa myöten costa ricalaisiin melko hyvin. Marianne
ja Vilma keittelivät jättikattilallisen joulupuuroa ja teema viimeisteltiin
jättisatsilla joulupipareita, jotka olivat aika hitti. Huomattavasti makeampiin
jälkkäreihin tottuneet ticot ehkä hieman nyrpistelivät nenäänsä joulupuurolle,
mutta viereisen pöydän naapurimme ruotsalaiset kyllä tajusivat joulupuuron
päälle ja santsasivat kattilan ääressä tasaisin väliajoin. Olenkin ruotsalaisen
ystäväni Lisan kanssa sopinut, että välimme pysyvät erittäin hyvinä niin kauan
kunhan emme ala keskustelemaan jääkiekosta. ACI-päivän aktiviteetit päättyivät villeihin
halloween bileisiin ja kaiken kaikkiaan koko päivä oli todella hauska, kun sai
nähdä kaikki kaverit pitkän tauon jälkeen ja kuulla muiden kokemuksista
rakkaassa Costa Ricassamme. Halloween bileissä törmäsimme myös sattumalta
suomalaiseen tyttöön sekä costa ricalaiseen mieheen, joka oli ollut Suomessa
töissä useamman vuoden. Herrasmiehen mielestä Hamina on maailman paras kaupunki.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWGlh-58FpdAs8gwWW_gWK0v1lAQ7Ajnwi_5Hauv7_88-MMkJDZQ6VMnP2jBFCthLS0VXFmGEKf0DNnqKHnlFisSS-ZNcmPSSwu4ueaDBVYoModr-_dmynhoq5FGjINtOkeQe7uDp13qY/s1600/1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgWGlh-58FpdAs8gwWW_gWK0v1lAQ7Ajnwi_5Hauv7_88-MMkJDZQ6VMnP2jBFCthLS0VXFmGEKf0DNnqKHnlFisSS-ZNcmPSSwu4ueaDBVYoModr-_dmynhoq5FGjINtOkeQe7uDp13qY/s320/1.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ruuhkaa tiellä.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNI64ZIZYkA26Ks69sWZd99sG_X8y2hSiaYLvUO6OKuvDjzqrkeCj4HhI8waLkoGOc9-e7RZjWL056R1D75_3D9bHYjxSvIdIB1HItMT94bXXIz-MfAT_dVCervBhGPXSEkbvnMkr2chM/s1600/4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhNI64ZIZYkA26Ks69sWZd99sG_X8y2hSiaYLvUO6OKuvDjzqrkeCj4HhI8waLkoGOc9-e7RZjWL056R1D75_3D9bHYjxSvIdIB1HItMT94bXXIz-MfAT_dVCervBhGPXSEkbvnMkr2chM/s320/4.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Manuel Antonio.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS8XGyDG78aA39GTs2M-w8oLup816c_qtwwzwAex8NE7rM73XizQjZEQerl2uXFAR-4ZlYFJsrSXGSq4TC8yA0BabK3QBQEkV2wYWudrZNrGGhjo8GS3yTBDPh7P8Nt8Uj3K1KV6_JZ7s/s1600/3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhS8XGyDG78aA39GTs2M-w8oLup816c_qtwwzwAex8NE7rM73XizQjZEQerl2uXFAR-4ZlYFJsrSXGSq4TC8yA0BabK3QBQEkV2wYWudrZNrGGhjo8GS3yTBDPh7P8Nt8Uj3K1KV6_JZ7s/s320/3.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Manuel Antonion hostelli.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVpNBG8tJRAuIx3r1WBUyt6CE2Lx1bY6yDZWDeeJOdPTHEj1sNZAp_tf71bx1L-c85Vpq1lh9SxH5cDOw6HnYQJprRBYCD-9uzMe_154cuPo4qUcjyJiKx1xicoUXHW9ll0y2gld19yC8/s1600/10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgVpNBG8tJRAuIx3r1WBUyt6CE2Lx1bY6yDZWDeeJOdPTHEj1sNZAp_tf71bx1L-c85Vpq1lh9SxH5cDOw6HnYQJprRBYCD-9uzMe_154cuPo4qUcjyJiKx1xicoUXHW9ll0y2gld19yC8/s320/10.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Santa Teresan hostellin keittiö.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBZ0bj8b7wedNPH8ZH4DOxKWoxkckV3wQJwi0AeG_k6GL2a706AhuRrV7kdw4v54tf2CxUallSCqsuuFC8Zw6mxRD1s3GS-ZNx_G1kiD38gIT24wwRueCC8DyagzW3Eds5TeMkTlfCtzg/s1600/5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiBZ0bj8b7wedNPH8ZH4DOxKWoxkckV3wQJwi0AeG_k6GL2a706AhuRrV7kdw4v54tf2CxUallSCqsuuFC8Zw6mxRD1s3GS-ZNx_G1kiD38gIT24wwRueCC8DyagzW3Eds5TeMkTlfCtzg/s320/5.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Joulutunnelmia Suomen tapaan.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOJcQhxUXXNXL-9gMOYCFwduuaNqfw4zIWM7tsFejbj6RR3EAx6kN3i3_WnPiKcoGY0jWz-9xseWyIwwkxToASJRh-5CGOl6rS3HU_DHMVvcSS2-okIOpfqDFpTfrMz8jPtXR8K7ZxabM/s1600/2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjOJcQhxUXXNXL-9gMOYCFwduuaNqfw4zIWM7tsFejbj6RR3EAx6kN3i3_WnPiKcoGY0jWz-9xseWyIwwkxToASJRh-5CGOl6rS3HU_DHMVvcSS2-okIOpfqDFpTfrMz8jPtXR8K7ZxabM/s320/2.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vielä maisemakuvaa Manuel Antoniosta.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgunKJ-4Aa5h9bNdp63IavldYMuNOvzGx7fCiTfTVNUgqQLjz2EuGt43TabCwVpPT0zCuImz1DYCwhWDFS-QsE725RsNu3zPTnvZrxihc5VbZpJMgFtCM31OlpWD4FvVRiQd9PA6T5j6iQ/s1600/550355_4466653978206_1400343704_n.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgunKJ-4Aa5h9bNdp63IavldYMuNOvzGx7fCiTfTVNUgqQLjz2EuGt43TabCwVpPT0zCuImz1DYCwhWDFS-QsE725RsNu3zPTnvZrxihc5VbZpJMgFtCM31OlpWD4FvVRiQd9PA6T5j6iQ/s320/550355_4466653978206_1400343704_n.jpg" width="240" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Puurokattilan kanssa liikenteessä San Josessa. En herättänyt juuri huomiota.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Nyt arki jatkuu taas Matapalossa
ja kohti joulua mennään- ainakin mitä kauppojen näyteikkunoista käy ilmi.
Vuoden Jenkeissä asuneena en olisi uskonut löytäväni materialistisempaa joulua,
mutta väärässä olin. Vaikka Costa Rica ei varsinaisesti mikään talven ihmemaa
olekaan, niin jo lokakuussa (!!) kauppojen näyteikkunat tulvivat
joulukoristeista ja kaikenlaisesta muusta tarpeettomasta joulukrääsästä.
Ruokakaupassa rallattavat joululaulut 24/7 jo ennen halloweenia. Sinänsä
hassua, sillä paikallisten mukaan joulua kyllä hypetetään noin kolmen kuukauden
ajan, mutta varsinaisen h-hetken koittaessa eli jouluaattona ei sitten tehdäkään
juuri mitään eikä joulun vieton perinne ulotu läheskään kaikkialle Costa
Ricassa. Ehkä tänä vuonna pitää hieman opettaa ticoja miten joulua vietetään a
la Suomi, etenkin kuun saan Suomesta asti ystäväni Maijan sitä kanssani
viettämään <span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;">J</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Työkuviot pyörähtivät käyntiin
siis Matapalossa, tosin normaalia kiireisemmässä muodossa kun sain aloittaa
uuden työrupeaman kolmipäiväisten kilpikonnafestivaalien muodossa. Kyläyhteisö
järjestää vuosittain kyseiset festarit ja ASVO luonnollisesti antaa suuren
panostuksen festivaalien järjestämiseen. Kolme päivää oli täynnä tanssia,
laulua, myyntikojuja, kilpparivalistusta, kisailuja, syömistä, juomista ja
muuten vain rentoa oleskelua kyläyhteisön kesken. Muutama turistikin eksyi
mukaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Nyt arki jatkuu kuitenkin rauhallisempana
normaalien arjen rutiineiden muodossa. On hämmästyttävää, miten nopeasti
Matapalon kaltainen lappeen Rannasta kaikin mahdollisin tavoin eroava paikka
alkaa tuntua kodilta. Toisaalta kohta ollaan seikkailun puolivälissä, aika
menee niin nopeasti, ettei sitä meinaa käsittää. Viimeinen puolikas pyörähtää
käyntiin ja siitä otetaan kyllä kaikki irti. Luvassa on ainakin reissu
Panamaan, Maijan vierailu, loppuleiri sekä helmikuussa aikeissa on tehdä reissu
Nicaraguaan ennen Suomeen paluuta.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Matapalo ja turtlesit kuittaa
tällä kertaa. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
ps. Go SaiPa, torilla tavataan!!</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-21190840458262711592012-10-14T15:02:00.002-07:002012-10-14T15:02:56.053-07:00Töitä, töitä ja töitä<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Suurin osa arjestani täällä Costa
Ricassa koostuu kuitenkin työstäni eli vapaaehtoistyöprojektistani
merikilpikonnien parissa. Jospa nyt malttaisin istahtaa alas ja kirjoittaa
oikeasti siitä mitä täällä paahtavan auringon alla teen kuuden kuukauden ajan reissailun
ja muun seikkailun lisäksi. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Matapalon
kilpikonniensuojelukohde on yksi ASVO:n (Volunteer Association for the
Protected Areas of Costa Rica) neljästä kilpikonnakohteesta ja kapasiteetiltaan
kaikista suurin sekä samalla kaikista suosituin kohde vapaaehtoistyölle. Kuten
olen aikaisemmissa kirjoituksissa maininnut niin olen projektissa kuitenkin
enemmän kuin vapaaehtoistyöntekijä ja minut esitellään kaikille projektin
assarina. Jotkut edeltäjistäni ovat myös keksineet oivan termin ”turtle-slave”,
joka kyllä ajoittain pitää paikkansa. Työn ja vapaa-ajan raja on hiuksenhieno
ja kiireisimpinä viikkoina töitä tehdään kellon ympäri. Toisaalta työ on
äärimmäiset palkitsevaa ja palkkiona kovasta työstä saamme pidempiä vapaita,
kuin muissa ACI:n projekteissa. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Toistuvasti minulta kysellään,
että miltä me sitten kilppareita oikein suojelemme ja minkä ihmeen vuoksi
etsimme joka yö pesiä ympäri rantaa ja roudaamme löytyneet kilpparin pesät
viveroon (=hautomo). Niin, olisihan se hieno ajatus antaa pesien vaan olla
rannalla ja antaa luonnon hoitaa hommansa loppuun. Hieno ajatus, mutta
surullinen tosiasia on, että ihminen on itse se suurin uhka kilpikonnille.
Maailmassa tunnetaan yhteensä 7 merikilpikonnalajia, joista 5 voidaan löytää Costa
Ricasta. Osa lajeista on uhanalaisia ja osa äärimmäisen uhanalaisia. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Työmme täällä projektissa koostuu
yöpartiosta, jossa leaderit lähtevät joka yö 2-3 hengen partion kanssa reppu
selässä talsimaan 6 kilometrin pituista rantaa edestakaisin. Syy, miksi
haluamme pesät löytää mahdollisimman pian on se, että joka ikinen yö on
kilpajuoksua salametsästäjien kanssa, jotka häikäilemättä kääntävät pesät
ylösalaisin ja varastavat sisällön. Kilpikonnan munien myynti ja osto on
ehdottoman laitonta, mutta valitettavan yleistä Costa Rican molemmilla
rannikoilla. Tyynellämerellä salametsästäjät jättävät itse konnat yleensä
rauhaan, mutta Karibialla myös kilpikonnan liha on arvossaan. Ihmisen raakuus
kuitenkin realisoituu valitettavan usein, kuten viime viikonloppuna, kun keittiön
pöytämme muuttui jälleen yölliseksi leikkaussaliksi. Tällä kertaa aikuisen
konnan evät oli viillelty niin pahoin auki, että leikkaus nähtiin toivottamaksi.
Katsoin vierestä, kun tuskissaan olevan konnan sydän pysähtyi ja silmät menivät
kiinni. Tällaisia tapauksia tänä vuonna on sattunut hälyttävän monta ja
tilanteesta tehtiin suuri uutisointi, joten ”big brother-talomme” muuttui
todelliseksi, kun Costa Rican suurin uutiskanava tuli kuvausryhmänsä kanssa
kuvaamaan projektiamme ja elämäämme yhden vuorokauden ajaksi. Laittelen linkkiä
tänne sitten myöhemmin, kunhan juttu tulee ulos <span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;">J</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Jos olemme onnekkaita partioissa
ja satumme rannalla paikalle ensin, niin ensiksi merkitsemme konnan evät ASVO:n
tunnistelaatoilla jos näin ei ole vielä tehty. Kirjaamme ylös myös konnan mitat
ja teemme muun raportoinnin tilanteesta. Tämän jälkeen annamme luonnon hoitaa
lopun ja vierestä katsoen seuraamme luonnon omaa näytelmää, kun konna pikku
kätösillään ja kilpeä apua käyttäen kaivaa uskomattoman tarkasti suunnitellun
pesän hiekkaan, munii munat, huolellisesti peittelee pesän ja poistuu paikalta
jättäen poikaset luonnon armoille.
Joskus ovela konna tekee myös pari ”huijauspesää” ennen oikean pesän
tekoa. Fiksuja konnia.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kun konna on valmis ja ottanut
suunnaksi meren niin me astumme kehiin ja kaivamme pesän ylös ja siirrämme
sisällön viveroon, jossa pienet kilpparit saavat suuremman mahdollisuuden
kuoritua, sillä viveroa valvotaan 24/7. Viverossa taiteilemme itse käsillä
kilpikonnan tekemää pesää vastaavan pesän, jossa kaikkien mittojen tulee
täsmätä vastaavaa rannalta löytynyttä pesää. Voin sanoa, että olen jo aika
taitava käsittelemään hiekkaa. Viimeksi eilen pidin ”pesänkaivantakoulutuksen”
30 hengen turistiryhmälle ja he eivät meinanneet uskoa miten tarkasti pystyin
tekemään sentilleen oikean kokoisen kolosen noin 5 minuutissa. Ottaiskohan Lappeenrannan hiekkalinna meitsin
töihin ensi kesänä? Dinosaurusten sijaan voin taiteilla kilpikonnien pesiä. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj5BggcGbPJAp8nPr9jvXdK_PXUQ1BWvplLADRJShpoV32zICpbFg4LzdK_Xd3RJDBN7Ai5BXMYlb7gqVOLiC2SeFlOyS909rXPil9bN31i4UHGVovbo43srRBwXP2j6BE1s0PgHKTjpk/s1600/IMG_20121011_082536.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgj5BggcGbPJAp8nPr9jvXdK_PXUQ1BWvplLADRJShpoV32zICpbFg4LzdK_Xd3RJDBN7Ai5BXMYlb7gqVOLiC2SeFlOyS909rXPil9bN31i4UHGVovbo43srRBwXP2j6BE1s0PgHKTjpk/s320/IMG_20121011_082536.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vivero.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOBF0FeRhtowVdxwi1EbqB1ZFGEPr0PdBYkDlnAvqELnoVk0e31ExOCeEYN79oMRpKGtjQAxKLZmsc8PJACtmv2uc33-N4IxYV9oPPO4rYVHr8Gnd6gAOfvOmdPrBEsHtqhUJy948FMwU/s1600/IMG_20121011_082602.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgOBF0FeRhtowVdxwi1EbqB1ZFGEPr0PdBYkDlnAvqELnoVk0e31ExOCeEYN79oMRpKGtjQAxKLZmsc8PJACtmv2uc33-N4IxYV9oPPO4rYVHr8Gnd6gAOfvOmdPrBEsHtqhUJy948FMwU/s320/IMG_20121011_082602.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sieltä niitä konnia tulee!</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTyCuXDQyhHEBkBaOcRSykRuKl_ZD1L8R92eCCCfkbcWHuGrNzfgFJup727zl-B-FO-UtyISCgcizLCOHQW3pm74MJV9agOGLqyVl129d54-a251vCXd_Sq5J54eJUnG5JQ5ZTVhop_uU/s1600/IMG_20121011_083532.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiTyCuXDQyhHEBkBaOcRSykRuKl_ZD1L8R92eCCCfkbcWHuGrNzfgFJup727zl-B-FO-UtyISCgcizLCOHQW3pm74MJV9agOGLqyVl129d54-a251vCXd_Sq5J54eJUnG5JQ5ZTVhop_uU/s320/IMG_20121011_083532.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vapautusta odotellessa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Muita syitä kilpikonnien
uhanalaisuuteen ovat muun muassa aikaisemmissa teksteissä mainitsemani
kalastus, koirat ja muut eläimet rannalla, mereen joutunut muovi, rehevöityminen,
kemikaalit ja öljyonnettomuudet, turismi, rantojen rakentaminen ja eroosio sekä
ilmastonmuutoksesta johtuva merenpinnan nousu sekä merilämpötilojen muutos. Ei
ole helppoa olla merikilpikonna 2000-luvulla. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Työni on äärimmäisen
mielenkiintoista enkä voisi kuvitella työkseni mitään muuta täällä kuin
nykyinen työni kilpikonnien parissa enkä Costa Rican kodikseni mitään muuta,
kuin omaa pikku kyläämme täällä Matapalossa. Jokainen työpäivä on täysin
erilainen ja työtehtävät monipuolisia. Työtehtävät vaihtelevat hiekassa
ryömimisestä ja kuoriutumattomien kilpikonnien sikiöiden tutkimuksista aina
luentojen pitämiseen. Oma juttuni on ehdottomasti yöpartiot. Ensimmäisillä
partioillani tein kuolemaa ja mielessäni oli vain ajatus, että en mitenkään
voisi jaksaa tehdä tätä kuuden kuukauden ajan joka ikinen yö. Noh, nyt toimin
itse leaderina ja kellotan jo omia henkilökohtaisia aikojani, kuinka nopeasti
kävelen 6 kilsan rannan päästä päähän. Uusi Vermontista kotoisin oleva ystäväni
Elena naureskelikin, että aivan varmasti kuukauden päästä teen partiot jo juosten. Edellyttäen, että noina öinä ei
ole konnia liikenteessä. Joskus saattaa
mennä useita päiviä, että partioimme ainoastaan tyhjää rantaa. Välillä tulee
toki antaa armoa partion muille kokemattomille jäsenille, joille urheilu
kuumuudessa keskellä yötä ei ole vielä niin tuttua. Viime yön kierroksella
ryhmäläiseni anoivat minulta taukoa jo kahden kilometrin jälkeen. Parasta on
kuitenkin se, kun kesken kävelyn näet tutut jäljet hiekassa ja jälkiä
seuraamalla löydät konnan. Ensimmäisellä kerralla leaderina löysimme kaksi
konnaa, joten lunastin paikkani uutena leaderina aika vakuuttavasti. Vapaaehtoistyöntekijöistä ainoastaan minä ja
Robert toimimme leadereina muun henkilökunnan ohessa. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Ehkä tämä tarinointi töistä
riittää tällä kertaa. Ensi lauantaina lomille lompsis 8 päiväksi niin ehkä
kirjoittelen noista seikkailuista sitten muutaman viikon päästä. Ohessa linkki
kilpikonnatilanteesta Matapalossa espanjaa ymmärtäville. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<a href="http://www.repretel.com/poblaci%C3%B3n-de-tortugas-en-playa-mata-palo-ha-disminuido">http://www.repretel.com/poblaci%C3%B3n-de-tortugas-en-playa-mata-palo-ha-disminuido</a></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-89808266372745395612012-10-01T10:41:00.001-07:002012-10-01T10:44:16.852-07:00Ripaus Karibiaa<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Niin se vaan aika menee ja
kalenterissa kääntyi lokakuu. Töistähän minun piti tässä blogikirjoituksessa
höpistä, mutta kirjoitan kuitenkin mieluumin pikaisen kirjoituksen
matkustelusta ja lomailusta Costa Ricassa. Projektimme luonteeseen siis kuuluu
minun ja Robertin osalta rytmi, jossa paiskimme töitä ilman vapaapäiviä 3
viikkoa ja sen jälkeen saamme luvan totaaliseen rentoutumiseen 8 päivän ajan,
jolloin voimme suunnata nokkamme vaikka kohti sitä Karibiaa. Projektissamme
myös tapaa paljon mielenkiintoisia ihmisiä, sillä lyhytaikaisten
vapaaehtoistyöntekijöiden osalta vaihtuvuus tapahtuu tiuhaan tahtiin. Joidenkin
kanssa kemiat loksahtavat heti kohdilleen ja matkaseuraa noiden vapaaviikkojen
ajaksi ei ole vaikea löytää. Ensimmäisinä vapaapäivinä otimmekin Zurichissa
asuvan Ioanan kanssa suunnaksi Karibianmeren.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
10 tuntia bussissa yhdellä San
Josen vaihdolla kustantaen yhteensä noin 10 euroa ja olimme perillä toisella
puolen Costa Ricaa, Puerto Viejon pienessä lomakaupungissa. Jos joku on Costa
Ricassa halpaa niin se on kyllä bussilla matkustaminen. Jos istumalihakset vain
kestää hyvinkin mielenkiintoisia ja puuduttavan pitkiä matkoja ja vuoristoteitä
niin siinä tapauksessa Costa Rican läpikäyminen 6 kuukauden aikana tulee
olemaan melko mutkaton tehtävä. Bussiyhteydet ovat myös melko laadukkaat ja
bussitkin suhteellisen mukavia matkustaa. Bussissa toki vaanii omat vaaransa ja
ammattivarkaat ovat arkipäivää turisteille suosituilla reiteillä.
Etenkin jos olet niin hölmö että laitat tavarasi bussin ylähyllylle ja käyt
nukkumaan. Maalaisjärjen käyttö on sallittua Costa Ricassa. Mutta joskus sattuu
vain käymään uskomattoman huono tuuri, kuten Robert-paralle, jolta on jo
KAHDESTI varastettu kaikki arvokas omaisuus; puhelin, kamera, läppäri, lompakko..ja
molemmat kerrat ns. ”turvallisissa” olosuhteissa yksityiskiinteistön sisällä.
Mutta näissäkin tapauksissa paistoi pieni huolimattomuus ja tavaroiden
jättäminen liian houkuttelevasti lojumaan. Tilaisuus tekee varkaan.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Mutta anyway. Kohteeksi
valitsimme siis Puerto Viejon, joka tällä hetkellä vallitsevana
low-season-aikana paljastui erittäin miellyttäväksi lomakohteeksi. Pieni kylä
nukkui ikään kuin talviunta ja hintatasokin oli vielä kohdillaan. Maksoimme
pienestä rantabungalowistamme kymmenisen dollaria per nuppi yöltä. Maisemat
olivat kuin suoraan Pirates of the Caribbean leffoista (jotka kaikki osaan
ulkoa) ja katukuvasta ei olisi uskonut olevansa Costa Ricassa. Bob Marley näkyi
ja kuului kaikkialla ja lähes kaikki oli maalattu Jamaican väreillä. Kadulla
tallusteli aitoja rastafareja, joiden puheesta oli hitusen vaikea saada selvää,
mutta kovin ystävällisiltä silti vaikuttivat.
Ainoat miinukset menivät sille, ettei kaupungissa saanut millään
puhuttua espanjaa, vaan paikalliset vastasivat kaikkiin kysymyksiin
englanniksi, mikä meinasi käydä ketuttamaan useita kertoja.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Joulukuussa tämä viehättävä
rantakaupunki muuttuu kuitenkin jenkkien lomakyläksi ja kaupungissa on bileet
24/7. Silti tuonakin aikana lähiympäristöstä löytää viehättäviä hiljaisia
hostelleja ja autioita rantoja jos hieman viitsii nähdä vaivaa ja erkaantua
Puerto Viejon keskustasta ja ottaa esimerkiksi suunnaksi Manzanillon pienen
tuppukylän, jonka paratiisirannoille pyöräilimme lähes päivittäin.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Pyöräilyn lomassa suoritimme
lähinnä totaalista rentoutumista riippumatoissa ja kävelyretkiä Puerto Viejon
kylässä. Kerran puolivahingossa löysimme myös metsän uumenista pienen suklaatehtaan, jonne jumituimme juttelemaan paikan ainoan työntekijän kanssa ja vastapalkkioksi seuran pitämisestä saimme maistella huippulaadukkaita suklaita eri valmistusvaiheissa. Halusimme myös vierailla Cahuitan kansallispuistossa, jonne ei ilman
opasta ole asiaa, joten hieman vastahakoisesti jouduimme buukkaamaan hyvinkin
turistimaisen snorklaus+vaelluspaketin toki melko edulliseen 35 dollarin
hintaan. Snorklaus oli minulle elämys, sillä pääsin ensimmäistä kertaa
elämässäni sukeltamaan korallien maailmaan. Toki ympärillä hyörivät, pärskivät
ja huutavat saksalaisturistit pilasivat usein kalojen katselun ja sain polskia
aika kauas muusta ryhmästä, jotta kaloja sai katsella rauhassa ilman niiden
säikkymistä. Yhdessä vaiheessa havahduin siihen, että useilla snorklaajilla tuli
hyvinkin kiire takaisin veneille ja syyksi ilmeni se, että uiskentelimme
yhdessä vakuuttavan kokoisen riuttahain kanssa. Minä olin tästä kuitenkin
autuaan tietämätön ja pettymys oli suuri kun tajusin mitä missasin ja en päässyt tätä otusta kohtaamaan. Riuttahait
kun ovat ihmiselle täysin vaarattomia. Cahuitan kansallispuisto oli melko
nopeasti läpikäyty ja kansallispuiston apinoita näimme ihan ”omalla”
bungalowimme pihallakin. Ehkä vaikuttavinta oli oppaan osoittama hyvinkin
suloinen keltainen kärmes, jonka pureman jälkeen on kuitenkin aikaa noin 30
minuuttia hakeutua apuun ennen kuin vintti pimenee. En halua toiste kohdata
tätä ”eyelash-viper”- nimistä kaveria. Opas oli ilmeisesti kiertänyt puistossa joskus
aikaisemminkin, sen verran tottuneesti mm. poimi myrkyllisiä hämähäkkejä puista
ja pensaista ja ylpeänä esitteli näitä meille. Kohteliaasti tarjosi myös
lounaaksi termiittejä, mutta minulla ei ollut nälkä.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0lOISdcWCvX46ltHBEzdOvnVtri1WKAu7rtvPwbcf8OfnuNWgop4W4poRj-Cey3ZYS_ToP671IiuW6CCsOKvt-IM6s6r_A-XNRip4yBSPU8MoSQDpWtaOubXBj-CfRS_eYd-6QTnGAcE/s1600/1348597663646.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi0lOISdcWCvX46ltHBEzdOvnVtri1WKAu7rtvPwbcf8OfnuNWgop4W4poRj-Cey3ZYS_ToP671IiuW6CCsOKvt-IM6s6r_A-XNRip4yBSPU8MoSQDpWtaOubXBj-CfRS_eYd-6QTnGAcE/s320/1348597663646.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Manzanillon rannat olivat kohtuullisen hienoja.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNLn7Zc0jRMs5rGNZTcnoBoTjdRnIj3FDyLiYApPxawdatyD0JOyl9M7umbJwK9a-bs4_fKnHz4KaEcCenpU95NaxlABHnIRDZTvu_RmAzK_Z4peiqrBjI3lpX7EEpJ5SjapDIUxXcSGM/s1600/1348598337396.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjNLn7Zc0jRMs5rGNZTcnoBoTjdRnIj3FDyLiYApPxawdatyD0JOyl9M7umbJwK9a-bs4_fKnHz4KaEcCenpU95NaxlABHnIRDZTvu_RmAzK_Z4peiqrBjI3lpX7EEpJ5SjapDIUxXcSGM/s320/1348598337396.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyjL8JMHwcs-HHYuMw83CVM7fSP7hn1MXRgnuxc3nMDCK4MJrYaTwOLKiuOnSl_W_SZ5db93LZAYe2CK85IxBwUix-weyizFLaj9d31JYpZG0AtgmMj3BjU6y29ugu4A1a_3fDJIJ2GiQ/s1600/1348599246383.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgyjL8JMHwcs-HHYuMw83CVM7fSP7hn1MXRgnuxc3nMDCK4MJrYaTwOLKiuOnSl_W_SZ5db93LZAYe2CK85IxBwUix-weyizFLaj9d31JYpZG0AtgmMj3BjU6y29ugu4A1a_3fDJIJ2GiQ/s320/1348599246383.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjopmvkmwv5lt_FTiTse9gL1vGJ1heCmHV50wKyIfMB_ihKE6tp58w342fGNZH16wPzjvIsNth1Mp1qftGfR6uOOVMenoNBdtECVO3HI0BvtqPBFBQBfX_s6JLFvv9RjIe9KgS6qIDO-i4/s1600/IMG-20120925-WA0000.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjopmvkmwv5lt_FTiTse9gL1vGJ1heCmHV50wKyIfMB_ihKE6tp58w342fGNZH16wPzjvIsNth1Mp1qftGfR6uOOVMenoNBdtECVO3HI0BvtqPBFBQBfX_s6JLFvv9RjIe9KgS6qIDO-i4/s320/IMG-20120925-WA0000.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Auringonlasku Puerto Viejossa.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBq21vTY5dgNgu1Cl55qul8YmRbiAsR6trEI_Fe2UNAJMqvnXxrB6SQwd7SihMXzbkYb92i0hnBhETlUW2kIuzgn6NpGMgfDKYl103CyRDeu2STwELBHg_iU6U7ovEIUwDfUxwl4Hi63A/s1600/IMG-20120925-WA0006.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjBq21vTY5dgNgu1Cl55qul8YmRbiAsR6trEI_Fe2UNAJMqvnXxrB6SQwd7SihMXzbkYb92i0hnBhETlUW2kIuzgn6NpGMgfDKYl103CyRDeu2STwELBHg_iU6U7ovEIUwDfUxwl4Hi63A/s320/IMG-20120925-WA0006.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Meidän snorklauspaatti.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7gDUGLDAIuyGuCst4WeGv6B4w0wgpzr351G8Cz-f7hknMjrfu7UsV-wBIlsGQXBj-yIpGxtw9MaLX4QZYltFyOdODnQT0E4LUVFEIZG7foXsdoTuFavH9ClgLjp4WhBGhEmZ-Y0ifxYY/s1600/t%C3%A4m%C3%A48.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg7gDUGLDAIuyGuCst4WeGv6B4w0wgpzr351G8Cz-f7hknMjrfu7UsV-wBIlsGQXBj-yIpGxtw9MaLX4QZYltFyOdODnQT0E4LUVFEIZG7foXsdoTuFavH9ClgLjp4WhBGhEmZ-Y0ifxYY/s320/t%C3%A4m%C3%A48.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tätä voi kutsua jo ekologiseksi taloksi.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Karibian seikkailun jälkeen
Ioanaa kohtasi paluu takaisin Zurichiin ja minua odottivat työt Matapalossa. Paluumatkalla tein yhden yön stopin San
Josessa. Kylmä, sateinen, pimeä ja ankea San Jose oli nähty jo muutamassa
tunnissa ja heti aamulla klo 05.00 otin taksin bussiasemalle ja hyppäsin
ensimmäiseen bussiin takaisin lämpöön. Viimeisenä vapaapäivänä latasin akut
Dominicalin surffikaupungissa, josta on matkaa Matapaloon vain noin vartin
verran bussilla. Kylä osoittautui yllättävän mukavaksi ja pelkästään yhden
illan aikana tapasin useita mielenkiintoisia ihmisiä. Mm. hostellissani
juttelin ummet ja lammet respan työntekijälle, joka lopulta osoittautui koko
putiikin omistajaksi ja sivubisneksenä omistaa vähän lisää bisneksiä
lähialueella. Muun muassa yhden ostoskeskuksen.
Seuraavilla lomilla taidan ensin ottaa suoraan suunnaksi Dominicalin,
sillä minulle luvattiin jo muutama vaijeriliuku (googleta zip-line) retki
ilmaiseksi sekä ilmaiset bussikyydit San Joseen loppuajaksi. Täällä reissatessa kohtaa niin monenlaisia
ihmisiä ja kuulee niin monenlaisia tarinoita, että oma ajatusmaailma saa ihan
uudenlaisia käänteitä. Joskus aikaisemmin en olisi voinut kuvitella, että
esimerkiksi juttelisin aamukahvin lomassa teksasilaisen suurtilallisen kanssa
tai keskustelisin matkustelun syvemmästä merkityksestä naisen kanssa, joka otti
lopputilin töistään Etelä-Afrikassa ja päätti lähteä kiertämään
moottoripyörällä yksin Etelä-Amerikkaa. Tai ihan vaan päivittäiset kuulumisen
vaihtamiset ”oman kylän poikien” kanssa, jotka eivät tiedä tietokoneista ja
facebookeista mitään eivätkä toivo elämältä yksinkertaisesti mitään muuta kuin
hyviä aaltoja ja surffaamista. Life is a beach.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikmXV1sWa5F5NqpFUG1dMFQJjEqt7_jHSFJlwsX96fJ0NbvlwWy_rOEJemrEfQ5TiXwCiXXfRJTA8EsQDYIkqllwVjCE-0jmNK7FUwgbKmKkPaK5g5GulOqetbfvfVP-Q2Mt7_CMy7SoM/s1600/IMG_20120928_161449.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEikmXV1sWa5F5NqpFUG1dMFQJjEqt7_jHSFJlwsX96fJ0NbvlwWy_rOEJemrEfQ5TiXwCiXXfRJTA8EsQDYIkqllwVjCE-0jmNK7FUwgbKmKkPaK5g5GulOqetbfvfVP-Q2Mt7_CMy7SoM/s320/IMG_20120928_161449.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Playa Dominical.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Semmosta tällä kertaa. Nyt ollaan
taas kotona Matapalossa ja töitä riittää enemmän kuin ehtii tehdä. Työtehtäviä on monipuolistettu entisestään ja nyt toimin jo yksin vastuuta kantavana leaderina
yöpartioissa. Päivisin avustan puolestaan erilaisissa tiedonhallinnan ja datan keräämisen tehtävissä eli istuskelen tietokoneen ja mappien äärellä sekä myös suoritan
erilaisia tutkimuksia. Työ on sisällöltään ollut valtava positiivinen yllätys.
Mutta ehkä seuraavalla kerralla tästä lisää.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span lang="EN-US">Nyt, back to work. Hasta luego!<o:p></o:p></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-21636877023777509022012-09-16T17:03:00.000-07:002012-09-16T17:10:16.757-07:00Hyvää syntymäpäivää, Costa Rica!<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Hyvää syntymäpäivää
191-vuotiaalle Costa Ricalle! Tänään 15. syyskuuta on Costa Rican
itsenäisyyspäivä ja mekin pääsimme juhlintaan mukaan. Eilen 14. syyskuuta
otimme osaa kylän koulun juhlallisuuksiin ensin päiväohjelmassa ja pimeän
tultua ”valokulkueen” muodossa. Osallistumme vahvasti paikallisen kyläyhteisön
tapahtumiin ja vastaanotto on usein hyvin lämmin. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Costa Rica julistettiin siis
itsenäiseksi tasan 191 vuotta sitten Guatemalassa ja sopimuksen allekirjoitusta
seurasivat suuret väkijoukot valolyhtyjen kanssa, sillä luonnollisesti tuohon
aikaan ei sähköjä ollut. Tästä on seurannut perinne, että lapset ja
lapsenmieliset yhä tänä päivänä askartelevat värikkäitä valolyhtyjä ja
muodostavat kauniin valokulkueen. Kulkue edustaa myös matkaa Guatemalasta aina
Panamaan saakka, joka suoritettiin itsenäiseksi julistamisen jälkeen. Minulle
tuli hieman paha mieli, kun en saanut askarrella omaa valolyhtyä, mutta muut
lohduttivat, että ehkä ensi vuonna teen oman valokulkueen Suomessa.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg796l2S2p_8kALo6905Mw9neHU8GRhw9ALWcxLX8IO0SjtEszXnBM-IwHmgLaxGsIdDSv_dCKKL78koI5NmFRQg31eOwhywTM1aKsmHI6pK05K7xNCdKsAQ7W0qoHW7r9hNKEzcjEXo6Q/s1600/015.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg796l2S2p_8kALo6905Mw9neHU8GRhw9ALWcxLX8IO0SjtEszXnBM-IwHmgLaxGsIdDSv_dCKKL78koI5NmFRQg31eOwhywTM1aKsmHI6pK05K7xNCdKsAQ7W0qoHW7r9hNKEzcjEXo6Q/s320/015.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_i8H1YTAvq1xsii0RgTj_PQHNOXYAPap3qS3CYIXoXorDioUgHoiDeHhv1-E1aVFOgpXExCe_5NogvmuxX5lJwduHustsEHvOF4_2fUFpi4XEybmyVIeIEq-tfgmwyHq-7H_uQA6qBvQ/s1600/017.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj_i8H1YTAvq1xsii0RgTj_PQHNOXYAPap3qS3CYIXoXorDioUgHoiDeHhv1-E1aVFOgpXExCe_5NogvmuxX5lJwduHustsEHvOF4_2fUFpi4XEybmyVIeIEq-tfgmwyHq-7H_uQA6qBvQ/s320/017.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Paraatitunnelmia Queposista.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAyJeLbhMPNxYqXVTq72bifhbLXuWwMXh6pSST0Q67Gq4p6_evQcjohwvk1T_2n6SKQu3bI1hGeO6O5jXWopaxhIJidlI4KJmJP2AgkiIEZvt0MVBEL2XdZSSXaC4oY4KyXSyGj-waU1o/s1600/021.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgAyJeLbhMPNxYqXVTq72bifhbLXuWwMXh6pSST0Q67Gq4p6_evQcjohwvk1T_2n6SKQu3bI1hGeO6O5jXWopaxhIJidlI4KJmJP2AgkiIEZvt0MVBEL2XdZSSXaC4oY4KyXSyGj-waU1o/s320/021.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Costa Rican kansallispuku.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
15. syyskuuta ympäri maata on puolestaan
suuria paraateja, joita väkijoukoittain kokoonnutaan seuraamaan kaduille. Emme
Robertin kanssa halunneet tätäkään ihmettä missata vaan hyvin pirteinä yön
2.15-5.00 partiointivuoron jälkeen ”heräsimme” klo 6.30, sillä Roger sanoi,
että meidän pitää lähteä Queposiin viimeistään seitsemältä. Noh, lähdimme
Queposiin heti 8.15 sillä emme ole vielä sisäistäneet ”tico-aikaa”. Saimme
lainaksi auton ja ajomatkalla selvisi, ettei Roger (kuten hyvin harva tico)
tiedä lainkaan miten autoja ajetaan ja olisin monta kertaa halunnut lunastaa
Kian herruuden itselleni, mutta selvisimme kuitenkin hengissä sinne ja
takaisin. Paraati oli kuitenkin hieno ja siihen sisältyi jos jonkinlaista
tanssia ja musiikkia tärykalvojen täristessä vieläkin. Kotiin palatessamme henkilökunnalle selvisi,
että osaan laittaa ruokaa ja vieläpä aika hyvin, joten annoin maksimaalisen
panostuksen costa ricalaisen itsenäisyyspäivälounaan valmistukseen. Costa Rican
perinneruoista, eksoottisista hedelmistä,
oluista sekä tietty kahvista postaan varmaan oman kirjoituksensa erikseen
sitten syssymmällä. Voin kuitenkin sanoa että kyllä, kahvi on taivaallista.
Siihen ei sotketa mitään maitoja pilaamaan makua. Mutta kaiken kaikkiaan
ticojen itsenäisyyspäivä oli hieno kokemus ja nimenomaan suuri juhla,
suomalaiset juhlat kun tuppaavat olemaan joskus hieman melankolisia. Toki
alkoholi kuuluu olennaisesti myös ticojen juhliin, mutta meillä on 100 %
nollatoleranssi alkoholin suhteen niinä aikoina kun olemme Matapalossa, joten
siitä ei sen enempää. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Muuten elämä Matapalossa on
lähtenyt rullaamaan hyvin ja päivä päivältä mietin enemmän sitä, kuinka
sekaisin tulen olemaan Suomeen palattuani elettyäni 6 kuukautta totaalisena
rantapummina. Yksinkertaiset
asiat kuten kenkien pitäminen tai päivittäinen rahankäyttäminen alkaa
vähitellen unohtua. Pahoittelen kaverit jo nyt Suomeen paluutani ensi talvena. Mutta
onneksi meillä on 7 päivän vapaita niin pääsee piipahtamaan silloin tällöin
isolla kirkolla jos haluaa. Queposiinkin ja Dominicaaliin pääsee kätevästi
vartissa bussilla jos vaaniva kylähulluus alkaa iskemään.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Suomalaisittain hyvinkin
lämpimään ilmastoon olen sopeutunut erittäin hyvin ja nautin lämmöstä
tippaakaan valittamatta. Viimeinen viikko on ollut poikkeuksellisen kuumaa jopa
täällä, lämpömittareita on ole tihrustellut, mutta arvelisin lämpötilojen
huitelevan jopa yli 35 asteessa.
Robertin kanssa olemme jo viikon jälkeen hankkineet kiitettävän näköisen
rusketuksen. Olemme melko hauskan näköinen parivaljakko, sillä olemme iholtamme
täysin samanvärisiä ja rusketumme samaa tahtia ja lisäksi silmämme ovat
samanväriset. Henkilökunnalle selvisi vasta päivien jälkeen, ettemme olekaan
veli ja sisko. Minua puolestaan vieläkään kukaan ei usko 24-vuotiaaksi, joten
sujuvasti menen täällä 18–20 vuotiaasta.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Itikoita täällä on myöskin
suomalaisittain ihan kiitettävästi ja välillä on suorastaan kotoinen olo. Yöllä
partiointivuoroissa legginsit ja pitkähihainen paita ovat pakollisia varusteita
mutta jalkapöydistäni itikat ovat onnistuneet tekemään mielenkiintoisen
näköiset tikkataulut. Kutina on niin kovaa, että öisin haluaisin sahata jalat
irti. Roger myös ystävällisesti osoitti meille hautomon vieressä asustavan
hämyhäkin, jonka purema johtaisi varmasti sairaalareissuun ja jälki ei tulisi
olemaan kaunista. Tämän jälkeen olo on ollut hieman levottomampi öisissä
vartiointivuoroissa ja kovasti mietin miten saisin myrkyllisen kaverin
vaihtamaan asuinpaikkaa. Olisin ollut onnellisempi jos en olisi tiennyt
hämiksen olemassaolosta mitään. Kärmeksiä ei täällä pitäisi juurikaan olla,
mutta tuurillani löydän kyllä sellaisen jos niitä on. Pihalla asusti kyllä
ennen Madgalena-boa, mutta Madge heitti veivinsä viime vuonna. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Lopuksi pitää hehkuttaa, että viimeinkin
pitkäaikainen toiveeni toteutui ja pääsin kapuamaan ensimmäisen kerran
surffilaudan päälle. Aallot ja merivirtaukset voivat olla täällä
hengenvaarallisia, joten omin päin ei lauta kainalossa ollut mitään asiaa mereen
vaan palkkasin suosiolla opettajan itselleni. 1,5 tuntia yksityisopetusta 15
eurolla on mielestäni ihan kohtuullinen tarjous. Kunhan jalat pysyvät tukevasti
laudan päällä ja minä määrään aaltoja eivätkä aallot minua niin samaisesta
paikasta saa vuokrattua surffilaudan edulliseen 7 euron päivähintaan.
Ensimmäisellä tunnillani aallot olivat aika raakoja vasta-alkajalle ja
pelkästään matka laudan kanssa aaltoihin vaati ponnisteluja, mutta heti
ensimmäisellä yrittämällä pääsin ylös laudalle! Itseasiassa pääsin ylös joka
kerta ja muutamalla aallolla räpellykseni näytti jopa kaukaisesti
surffaamiselta. Kaikki viime keväänä vietetyt tunnit kuntosalilla eivät menneet
hukkaan, sillä surffaus on urheilumuotona hyvin rankka. Ponnistus laudalle
vaatii suuren ponnistuksen käsivarsilla ja laudalla tasapainoilu erinomaista
keskivartalon hallintaa. Yhden kerran tunnin aikana sukelsin kunnolla kaikkine
lautoineni ja pintaan tullessani en oikein tiennyt miten päin vedessä olin.
Tunnin jälkeen rantaan huuhtoutui kuitenkin hyvin väsynyt, mutta onnellinen
hylje. Opettaja kehui minua vuolaasti ja lupasi että 6 kuukauden jälkeen olen
jo aika pro surffauksessa. Harmi vaan, että harrastusta on kovin vaikea jatkaa
Suomessa <span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;">L</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Päivisin meillä on ajoittain
hyvin paljon vapaa-aikaa, joten reippaasti marssin naapurimme omistamalle
hevostilalle (meillä on hyvin paljon mielenkiintoisia naapureita) ja kyselin
hintoja ratsastustunneille. Omistajan ollessa sveitsiläinen aloimme tekemään
nopeasti eurooppalaisittain diiliä ja lopulta tulimme siihen tulokseen, että
jos auttelen häntä hevosten kanssa ja opetan hänen työntekijöilleen englantia
niin saan tunteja special price ja ehkä joskus jopa ilmaiseksi. Hevoset ovat
hevosia olimmepa missä päin maailmaa tahansa ja en epäillyt mennä halailemaan
hevosia tarhoihin, mutta ratsastus tulee olemaan uusi elämys sinänsä. Täällä
ratsastetaan pitkillä ohjilla ja pitkillä jalustimilla eikä kuolaimista ole
tietoakaan. Pitää varmaankin aloittaa homma aika alusta. Costa Rica on myös
villihevosten maa ja toissailtana tullessani kotiin lähikuppilasta, jossa
käytän wifiä häikäilemättä hyväkseni niin tiellä lompsi vastaan kymmenisen
villihevosta. Hevoset suojelivat keskellä kulkenutta varsaa sen verran
vihaisesti, että katsoin paremmaksi väistää kaikkine tietokoneineni läheiseen
pusikkoon. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Muuten uusi kotini alkaa tuntua
päivä päivältä enemmän kodilta ja sänky omalta sängyltä. Olen jo tottunut
siihen, että joka yö (tai aamu) nukahdan gekkojen kurnutukseen (kyllä, gekot
kurnuttavat), meren kohinaan ja muihin minulle ennestään tuntemattomiin
mielenkiintoisiin ääniin. Aamulla herään puolestaan naapurin kirottuihin
kukkoihin, jotka todella tulisi kääntää kesäaikaan, sillä kukot aloittavat
älämölönsä jo neljältä.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Minulle kerrottiin, etten tule
asumaan isäntäperheessä, sillä asun projektissa, mutta samassa talossa asuvasta
vakkarihenkilökunnasta koostuva perheeni tuntuu perheeltä siinä missä muutkin. Seuraavassa
päivityksessä kerron töistä <span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;">J</span>
Tiedän kilpikonnista ja lajien suojelusta jo yhtä sun toista ja öiset
partioinnit rannalla ovat alkaneet minunkin osaltani. Aamuisin ei tarvitse enää
lähteä juoksemaan, kun yöllä talsii 3-4 tuntia upottavassa rantahiekassa
trekking-kengät jalassa. Viime yönä lukema taisi lähennellä 15 kilometriä. Moneen
rääkkiin tottunut kroppani ihmettelee miksi kidutan itseäni urheilemalla
keskellä yötä, mutta kaikkeen tottuu. I hope. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kiitos hei tällä kertaa, Pura
Vida!</div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-87792354537654420482012-09-13T13:19:00.001-07:002012-09-13T13:19:05.671-07:00Kuvia taasen :)Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa? Kuvia Matapalosta :) Kunnia hienoimmista otoksista kuuluu Robertille.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzPLsM0k0oM1ZKEz4ED7cDqjoCOwHicYOMCzktKPjGhDL0kswBvBwKlgSs1sPVJBrE2XTabdqunvpWiGSxp0Sx_C11BjMZUMJBN5pWA-gKrLw90I0SmXFSStObydX0q30T1nbgagE9xQg/s1600/DSC_0072.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjzPLsM0k0oM1ZKEz4ED7cDqjoCOwHicYOMCzktKPjGhDL0kswBvBwKlgSs1sPVJBrE2XTabdqunvpWiGSxp0Sx_C11BjMZUMJBN5pWA-gKrLw90I0SmXFSStObydX0q30T1nbgagE9xQg/s320/DSC_0072.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Mä haluun tällasen :)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv93qbeBROoWatQi1HMdVYFVOuYrPr0TdHnT1Kc8gAp2Q_zg37Sgn-MvvYMNCYaKZtXcY4ZiDo7QWFi_BNdjuMydzIztmeGxCmph9RxRWDAqNhGQ7E6PlL_hUmRviorARizcDAjx0SDq4/s1600/DSC_0006.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgv93qbeBROoWatQi1HMdVYFVOuYrPr0TdHnT1Kc8gAp2Q_zg37Sgn-MvvYMNCYaKZtXcY4ZiDo7QWFi_BNdjuMydzIztmeGxCmph9RxRWDAqNhGQ7E6PlL_hUmRviorARizcDAjx0SDq4/s320/DSC_0006.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sammakkoinen seurasi miun tiskauspuuhia.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMMEhFGDZGVUoQkf3q4poYEYATW7Lxltws4SGKjzjTKENufwJ6HvzsGqb36E_HI6oBXC3ACerpbNyhZXWzEOTCa-Q3kd04d8_fozt62RjtUal8cNKhvCXN13BA0AxebVSl1va5gSJBoR0/s1600/DSC_0051.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjMMEhFGDZGVUoQkf3q4poYEYATW7Lxltws4SGKjzjTKENufwJ6HvzsGqb36E_HI6oBXC3ACerpbNyhZXWzEOTCa-Q3kd04d8_fozt62RjtUal8cNKhvCXN13BA0AxebVSl1va5gSJBoR0/s320/DSC_0051.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vähän isompi laiskiainen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgotj6bCSJpppgtb9TRZz-K3U7vgNtDGislSmJSWix6IuYQZqTVZazLwhl9BMaNbfXMxcO-Mv1ABdZsdLvbKOeCTbJ5CvC52cBtqygKkvDpR54vS8ZXR2bzK6scmGZ3PS3XvfomRbXO1HU/s1600/DSC_0064.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="214" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgotj6bCSJpppgtb9TRZz-K3U7vgNtDGislSmJSWix6IuYQZqTVZazLwhl9BMaNbfXMxcO-Mv1ABdZsdLvbKOeCTbJ5CvC52cBtqygKkvDpR54vS8ZXR2bzK6scmGZ3PS3XvfomRbXO1HU/s320/DSC_0064.JPG" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kolibri.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJu-5Hl61E8vcD1xv45PJ3n5_Loaw7Ivy3EmxBRy6E8SoqZxWkbnTM8bb6aN4a_ORXOciGVVGkFDR26MXHvFVo3gl1bUz_-OJJRdsFSATJ-j0scSNCc6JTARGXE-7iZKH66AIOQsXICp8/s1600/110.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJu-5Hl61E8vcD1xv45PJ3n5_Loaw7Ivy3EmxBRy6E8SoqZxWkbnTM8bb6aN4a_ORXOciGVVGkFDR26MXHvFVo3gl1bUz_-OJJRdsFSATJ-j0scSNCc6JTARGXE-7iZKH66AIOQsXICp8/s320/110.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Auringonlasku.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi91_UxIK5LRiqfx0DBPBk2pwjdmGmYBjmtN1rBW8hpg-rAsFXNJBq8wpj5kksMmj28umT0FRnl3dubllzn9gCk3FmZD1DZWoZC7l5e7taAonL1fhsoAGfj0di2fCfZcu0l-XQH3CdIS24/s1600/089.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi91_UxIK5LRiqfx0DBPBk2pwjdmGmYBjmtN1rBW8hpg-rAsFXNJBq8wpj5kksMmj28umT0FRnl3dubllzn9gCk3FmZD1DZWoZC7l5e7taAonL1fhsoAGfj0di2fCfZcu0l-XQH3CdIS24/s320/089.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kilpikonnavauvan ensimmäiset askeleet. Huomioikaa koko verrattuna kengän jälkeen.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4aNKfwBLB6NnDUpTn6Xow26T_lvJHkVkfjKDpw9fnzmMbmxYEh-yrZM9i4FsceTv7QWy9eS3AM3u0F63sdeVqJiBC_NWbD4U4WeuWONoHFH6lie0_5PKd3e28eiIzB5R8y3I6Eni4_l0/s1600/086.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj4aNKfwBLB6NnDUpTn6Xow26T_lvJHkVkfjKDpw9fnzmMbmxYEh-yrZM9i4FsceTv7QWy9eS3AM3u0F63sdeVqJiBC_NWbD4U4WeuWONoHFH6lie0_5PKd3e28eiIzB5R8y3I6Eni4_l0/s320/086.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kohti merta ja seikkailuja.</td></tr>
</tbody></table>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-8110868236155608092012-09-10T12:21:00.001-07:002012-09-10T12:23:39.801-07:00Vamos a la playa! Welcome to Matapalo!<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Siirtyminen uuteen kotiin on
tapahtunut. Hieman haikein mielin jätin ihanan isäntäperheeni San Josessa,
mutta nyt tiedän ainakin missä yöpyä kun vierailen pääkaupungissa seuraavan
kerran. Ei muuta kuin nokka kohti uusia
seikkailuja, jälleen kerran. San Jose ei tehnyt minuun kaupunkina suurta vaikutusta,
joten mieluisasti jätin meluisan, saasteisen
ja ruuhkaisen San Josen taakseni. Bussikuskin karkeasti arvioiman 4-6 tunnin
jälkeen ja astuimme uuden kämppikseni, saksalaisen Robertin, kanssa ulos
bussista. Bussikuski toivotti onnea ja kehotti meitä nauttimaan rantaelämästä.
Matapalon ”keskustan” kyläkaupasta pölähti saman tien iloinen maajussi
kumppareissaan ja kysyi, että voiko hän mahdollisesti tilata meille taksin.
”Taksina” toimiva lava-auto saapui muutamassa minuutissa ja rinkkojemme kanssa
hyppäsimme auton lavalle. Muutamassa minuutissa palmujen katveesta eteemme
avartui hulppea merimaisema ja viehättävä kyläidylli. Ilmasto oli kuuma ja hyvin
kostea ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Olimme kotona, tervetuloa
Matapaloon. </div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoMwJ-n7kxqAhNJ4wEn1_jp7vGc36GYQAMPT67pB1ra89u0hOJ_HMfOs5dxQ1XngvT9BKNYKMO_UbltucxsHzkSb7oxnk0eNRH_IrMK_8wQVaAJ91T1Q0dhbOaf2bMg4tQy8XyDE-WFUc/s1600/088.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhoMwJ-n7kxqAhNJ4wEn1_jp7vGc36GYQAMPT67pB1ra89u0hOJ_HMfOs5dxQ1XngvT9BKNYKMO_UbltucxsHzkSb7oxnk0eNRH_IrMK_8wQVaAJ91T1Q0dhbOaf2bMg4tQy8XyDE-WFUc/s320/088.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Miun uus takapiha. Iha jees.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Uusi ”perheeni” koostuu siis
kilpikonnaprojektin vakkarihenkilökunnasta, jotka ovat kaikki melkoisia
persoonia, joten seuraavat 6 kk eivät todellakaan tule sujumaan missään määrin
tylsissä merkeissä. Lisäksi perheeseeni kuuluu tietysti Robert, joka Saksaan
palattuaan haluaa pyrkiä opiskelemaan meribiologiaa. Lisäksi projektin
luonteeseen kuuluu alati vaihtuvat lyhytaikaiset vapaaehtoistyöntekijät, jotka
haluavat pelastaa maailmaa aina yhdestä viikosta muutamaan kuukauteen. Tämän
lisäksi pihassa pyörii lukuisia toinen toistaan suloisempia koiria (harkitsen
vakavasti yhden tuomista Suomeen…), miljoona iguaania ja hyvin laiska
laiskiainen, joka vaihtaa palmua vain noin joka 3. viikko. Jostain syystä
meidän saapumisemme jälkeen herra laiskiainen vaihtoi kuitenkin palmua ja myös
taloa välittömästi. Eilen pihaamme ilmestyi myös jostain lehmä, mutta en usko
sen olevan meidän.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Kaiken kaikkiaan projektin
olosuhteet ovat minulle positiivinen yllätys. Varauduin hyvinkin alkeellisiin
oloihin, mutta uusi kotini on todella viihtyisä. Asumme kaksikerroksisessa
talossa, jonka siisteyttä vaalitaan todella tarkasti. Työntekijämme Roger muun
muassa opasti minua kuinka jalat pestään oikeaoppisesti ennen taloon
siirtymistä. Jouduin toistamaan toimenpiteen noin kymmenen kertaa ennen kuin
minut kelpuutettiin hiekkavarpaineni sisälle. Suihkussa on pakko käydä
vähintään kahdesti päivässä, mutta rantaolosuhteissa ja paahtavan auringon
vuoksi tämä on luonnollisesti minimi. Vastoin ennakkokäsityksiäni emme asu
millään tavalla eristyksissä. Vastapuolen taloamme on pieni hotelli, tien
varresta löytyy lisäksi pesulapalvelut, pieni kyläkauppa,
baari/kahvila/ravintola (wifi yhteydellä), surffikoulu, tanssitunteja,
ratsastusta, hostelleja jne.
Lenkkimaastot ovat erinomaiset ja rauhallisen sijainnin takia lenkille
uskaltaa jopa yksin lähteä. Tutustuin
tänään jopa paikalliseen kylähulluun, mutta työntekijät totesivat hänet aivan
vaarattomaksi, vaikka äijällä ei ole aivan kaikki inkkarit kanootissa. Enköhän minä täällä pärjää <span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;">J</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Wingdings; mso-ascii-font-family: Calibri; mso-ascii-theme-font: minor-latin; mso-char-type: symbol; mso-hansi-font-family: Calibri; mso-hansi-theme-font: minor-latin; mso-symbol-font-family: Wingdings;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Sitten niin sanotusti asian
ytimeen: duuniin. Laskettuamme rinkat sängyillemme olikin aika ruveta töihin.
Seuraava viikko tulee olemaan rankkaa koulutusta ja ymmärrämme täysin työmme
vakavuuden. Mielikuva kilpikonnaprojektista voi olla monelle hyvinkin
romanttinen ja herättää pientä hilpeyttä. Tosiasiassa tekemämme työ on
ajoittain hyvin rankkaa, äärimmäisen arvokasta ja työn vastuullisuus tulee
painaa syvälle kalloon. Tähän asti työmme koostuu lähinnä rannalle rakennetun
hautomon (viviero) vartioimisesta. Saman tien saimme ohjeistuksen hautomoon ja
ensimmäiset yövuorot jaettiin. Viime yönä heti ensimmäisellä yöllisellä
vartiovuorollani 95 kilpikonnavauvaa näki päivän (tai yön-) valon ja sain
kunnian päästää nämä otukset pitkälle ja vaaralliselle matkalle valtameren
aaltoihin. Työstä kuitenkin myöhemmin
lisää, kun tehtävämme monipuolistuvat.
Ensimmäisenä yönäni minulle kuitenkin valkeni myös hyvin selvästi, miksi
nämä konnat ovat äärimmäisen uhanalaisia. Käveltyäni kotiin hautomosta
huomasin, että keittiön pöytämme oli muuttunut yölliseksi leikkaussaliksi ja
pöydällä makasi metrin pituinen konna.
Kilpikonna oli mitä luultavammin joutunut kalastajien verkkoon ja ihmisen
raakuudella ei ole rajoja kun konnan evät oli surutta viillelty veitsellä auki,
jotta kilpparin voi mahdollisimman nopeasti tiputtaa takaisin mereen kuolemaan
hitaasti ja tuskallisesti ja jatkaa kalastusta. Seurasin leikkausoperaation
loppuun ja sain kunnian olla mukana yöllisessä vapautusoperaatiossa. Aamulla
kilpikonna oli kuitenkin huuhtoutunut kuolleena rantaan. Tästä seuraten pääsin seuraavana päivänä
kirjaimellisestikin käsiksi kilpikonnan anatomiaan hyvinkin läheisesti, sillä
avustin konnan ruumiinavauksessa. Säästän teidät tarkemmilta yksityiskohdilta,
mutta voin kertoa, että avauksen jälkeen ”nautittu” lounas meinasi tulla ylös
aika monta kertaa. Onneksi lounaan
jälkeinen pulahdus Tyynenmeren aaltoihin piristi hieman.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Mutta nyt jo ymmärrän tekemäni
työni arvokkuuden. Konnan mahasta löydetyt muovinpalaset vain lisäävät syitä
siihen, miksi kilpikonnat ovat niin uhanalaisia. Yksi tuhannesta vauvasta
selviää aikuiseksi asti ja yksi kymmenestä tuhannesta kasvaa
lisääntymiskykyiseksi. Tämä laittoi miettimään, kun katselin rantaan
huuhtoutunutta kilpparia, jolla ikää oli arvioidusti yli 50 vuotta.</div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Elämä uudessa kodissa on lähtenyt
rullaamaan siis ihan mukavasti. Vastoin
ennakkopelkojani tulen oppimaan espanjaa myös projektissani, sillä työntekijät
puhuvat meille mahdollisimman paljon espanjaa ja minimaalisen vähän englantia.
Ihan vielä tajuntaani ei ole mahtunut se, että missä sitä oikeasti ollaan.
Fiilis oli jotenkin aika outo kun katselin vartiotornistamme auringonlaskua
merellä ja yhtäkkiä ulapalla näkyi suuri valas. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
Ciao tällä kertaa, Matapalo palaa asiaan. </div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-1641753890115515022012-09-02T21:01:00.001-07:002012-09-02T21:01:12.513-07:00Kuvia<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Luontokuvaaja Tiina työssään. Tässä muutamia otoksia mm. vesiputouksista :)</span><div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggywdoFwi1b9OXLQLqklEOVI1JEEvQuo6Dn4ogO6eISIVGPyKyVy8RiijQcoZ9YP17u4iB6ZMdm6th1rYP5qtctPMQ4yhdtZynlhbjSlhKErpkAaeNe_aRKNBsxEWeeXXhsRBuPii50SA/s1600/039.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEggywdoFwi1b9OXLQLqklEOVI1JEEvQuo6Dn4ogO6eISIVGPyKyVy8RiijQcoZ9YP17u4iB6ZMdm6th1rYP5qtctPMQ4yhdtZynlhbjSlhKErpkAaeNe_aRKNBsxEWeeXXhsRBuPii50SA/s320/039.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwsXl9fOW2Z1uNHAXAgNY96ptBYZE4ZI4xd7CHDZOMJqRjkgznSSyMjkjLyOh5C6snKJ-aO4paiCMaKdOWegAQlVSXYwcWtWg-HsE4LjHfEFSeut4ztX30tUjtVvqH_1DTP4JkDPbeeR0/s1600/056.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjwsXl9fOW2Z1uNHAXAgNY96ptBYZE4ZI4xd7CHDZOMJqRjkgznSSyMjkjLyOh5C6snKJ-aO4paiCMaKdOWegAQlVSXYwcWtWg-HsE4LjHfEFSeut4ztX30tUjtVvqH_1DTP4JkDPbeeR0/s320/056.jpg" width="240" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGixqkAWvNP_aqABs277SNMEYdDJoekOeLWY79CvL1UxPiC_LX4Tcl8P_PYd6P3Q-8Lsrwc-0KFw6ny0qk65QFyyqAyGSsHuGjKxPEqdTOY8ulJcu7uhUhqQ4b9CRfbzmEtefVj7qW8gw/s1600/061.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGixqkAWvNP_aqABs277SNMEYdDJoekOeLWY79CvL1UxPiC_LX4Tcl8P_PYd6P3Q-8Lsrwc-0KFw6ny0qk65QFyyqAyGSsHuGjKxPEqdTOY8ulJcu7uhUhqQ4b9CRfbzmEtefVj7qW8gw/s320/061.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjztZj7yFsoYYpOOhc0NG27ma4P2Nzx960B3ABaHDJS1KQBlY-uhkYlH3-oieTPvB_4hWbjobfggnJbhzWkgoJRAeF4s_z8aHhyphenhyphenyC7OZQy0qiiqzDIEBVygBn2KqkHvxgJsJWy68P5IB6U/s1600/063.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjztZj7yFsoYYpOOhc0NG27ma4P2Nzx960B3ABaHDJS1KQBlY-uhkYlH3-oieTPvB_4hWbjobfggnJbhzWkgoJRAeF4s_z8aHhyphenhyphenyC7OZQy0qiiqzDIEBVygBn2KqkHvxgJsJWy68P5IB6U/s320/063.jpg" width="320" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVtEcN0i8JILM1Lwf9fxJq4TvkqNuSEtAIHxeWH3QAZwoKzLakq9fRwDpJtMkhEEQ8_GlbCe9I8ppkxj-iXto8WX8f7kDp-BravO1CfB_WAdlXCm16T2tFtJDfA1w9mjrMIG_Qt0Q8mXs/s1600/051.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhVtEcN0i8JILM1Lwf9fxJq4TvkqNuSEtAIHxeWH3QAZwoKzLakq9fRwDpJtMkhEEQ8_GlbCe9I8ppkxj-iXto8WX8f7kDp-BravO1CfB_WAdlXCm16T2tFtJDfA1w9mjrMIG_Qt0Q8mXs/s320/051.jpg" width="240" /></a></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-54704300326771664302012-09-02T09:22:00.000-07:002012-09-02T09:28:24.358-07:00Alkutunnelmia<br />
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Puolisentoista viikkoa Costa Ricaa takana ja kerrottavaa
olisi varmaan muutaman romaanin verran. Yritän kuitenkin olla maltillinen ja
kerron vain pääasiat tuntemuksistani tästä minulle niin uudesta maailmasta.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5q4aYixEYwUgS58287N0pURZGL5U1M989e23vEitu9bBzckELbYEC1_x39VmkVcOpxzxUgU1ndecicuq-G76jCiAfUDZfpCpOk4JQElUy8I6vjbrkJMGqWBMBM3v6KqS9w1A3y0awPqc/s1600/IMG_19800105_112932.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg5q4aYixEYwUgS58287N0pURZGL5U1M989e23vEitu9bBzckELbYEC1_x39VmkVcOpxzxUgU1ndecicuq-G76jCiAfUDZfpCpOk4JQElUy8I6vjbrkJMGqWBMBM3v6KqS9w1A3y0awPqc/s320/IMG_19800105_112932.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">San Josen kotihuudeilta.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Monet tietysti Suomesta käsin kyselevät säästä ja
lämpötiloista ja siihen täytyy todeta, ettei Costa Rican säässä ole oikein
mitään tolkkua. Kahteen tuntiin saattaa helposti mahtua aurinkoa, hellettä,
rankkasade, ukkoskuuro, viileähköä säätä, tuulta, aurinkoa ja taas hellettä.
Sääennustuksilla ei näin ollen tee yhtään mitään ja sateenvarjo on vakiovaruste
kaikkialle. Toistaiseksi niin kylmä ei
ole ollut, ettei shortseissa pärjäisi. Costa ricalaiset painelevat ajoittain
kuitenkin talvitakeissa ja saappaissa pitkin kyliä. Mielenkiintoista on myös
se, että maasta, jossa sataa kolmen kuukauden aikana joka ikinen päivä, on
vaikeaa- lähes mahdotonta löytää kunnollista sadetakkia. Viikon etsinnän
jälkeen löysin yhden (1) kaupan, jossa oli yksi (1) miesten sadetakki jäljellä,
josta sain pulittaa noin 50 euroa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Elämä täällä Atlantin toisella puolen on kuitenkin lähtenyt
rullaamaan oikein hyvin. Reilu viikko San Josessa takana ja viikko vielä
edessä. Tämä aika menee aika tiukassa
symbioosissa vaihtariporukkamme kanssa, joka koostuu ehkä liian monesta
saksalaisesta ja paristakymmenestä muiden kansallisuuksien edustajista. Nyt jo
todella vahvoja ystävyyssuhteita on solmittu useita, joiden toivon kestävän
kauan. Tämän kokemuksen jälkeen maailma pienenee taas vähän. Projektistani puhutaan pelkkää hyvää, joten odotan innolla lauantaita kun pääsen tutustumaan uuteen kotiini. Toisaalta ajatus kaikkien näiden ihmisten ja perheen jättämisestä taakse tuntuu ikävältä. Onneksi minulla on pidempiä vapaita, joiden aikana voin reissata tapaamassa vaihtarikavereita. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Espanjan tunnin kestävät päivittäin kolme tuntia ja kieli
alkaa luonnistua joka päivä paremmin ja paremmin. Sanavarasto on varmasti
kymmenkertaistunut ja käyttämäni lauseet monimutkaistuvat joka päivä.
Todellinen kielikylpy tämä viikko on todellakin ollut. Mariannan ja Vilman
kanssa puhumme suomea, perheen kanssa ja kaupungilla espanjaa, vaihtareiden
kanssa englantia ja tämän lisäksi saksaa kuulee jatkuvasti, vaikken siitä
mitään ymmärräkään. Kaiken kruunasi ruotsalainen ystäväni Lisa, joka ilahdutti
minua avaamalla kanssani keskustelun ruotsiksi, jonka jälkeen aivot menivät
totaaliseen erroriin. Englantia ymmärretään lähtökohtaisesti kaikkialla, mutta
sen puhuminen ei sitten olekaan niin fiksua. Ensinnäkin palvelun laatu paranee (ja hinnat laskevat) huomattavasti jos puhut edes jotenkuten pelkkää espanjaa ja toisekseen et kulje
niin läpinäkyvä ”gringo” leima otsassa. Gringo-sanalla täällä tarkoitetaan
pääasiassa perusturisteja (valitettavan usein ystäviämme jenkkejä) , jotka ei
osaa eikä edes haluakaan oppia sanaakaan espanjaa ja jotka matkustavat Costa
Ricaan pääasiassa laittamaan elämän risaiseksi muutaman viikon ajaksi. Näitä
pahaa aavistamattomia ja ehkä hieman hölmöjä gringoja pyritään sitten
höynäyttämään joka kadunkulmassa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Viime viikonloppuna kahden viikon kestävä valmennus
pyöräytettiin käyntiin kuumassa ja kosteassa Esparzan leirikeskuksessa.
Viikonlopun jälkeen luennot ovat jatkuneet iltapäivisin espanjan tuntien
jälkeen. Iltojen viihdeohjelmasta ovat
vastanneet muun muassa salsan alkeistunnit. Mikään latinorytmien virtuoosi minä
en ole, mutta salsan ja merenguen perusaskeleet sujuvat jo melkein. Perusaskeleiden
osaaminen täällä maailman kolkassa on kuitenkin välttämättömyys, sillä myös
syntymäpäivieni kunniaksi tanssahtelimme merengueta omalla kotipatiollamme
hostperheemme kanssa ja ”ei kiitos” ei tällöin kuulu sanavarastoon. </span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ1RJ1G1bOmWmYxDPIMA1G0FIPrVJO7Wy3tCAX5ll8yx7-X9sm7O2iEWpH0OpKu0Q2ev5FF093cBUiRw1_hxPI66YHXtFRhsINaic6KfRaLkpQKYUcAykdO-pLV_zVZiZvuPcAkWtukz0/s1600/316128586583.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhJ1RJ1G1bOmWmYxDPIMA1G0FIPrVJO7Wy3tCAX5ll8yx7-X9sm7O2iEWpH0OpKu0Q2ev5FF093cBUiRw1_hxPI66YHXtFRhsINaic6KfRaLkpQKYUcAykdO-pLV_zVZiZvuPcAkWtukz0/s320/316128586583.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Esparza</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiywLdzJ7rZBb92bO2gsmHiG8bt1UrTxCdF_Br2amulevN_AJCesPwVRExlxleQBBvIfYsRYcByIyGulEbDU8NBktFX_UVh8gA0X2jeMxtzcy0Ai07tV2oGLKt-tYf5cktKta3mJyu5-DU/s1600/316128634834.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiywLdzJ7rZBb92bO2gsmHiG8bt1UrTxCdF_Br2amulevN_AJCesPwVRExlxleQBBvIfYsRYcByIyGulEbDU8NBktFX_UVh8gA0X2jeMxtzcy0Ai07tV2oGLKt-tYf5cktKta3mJyu5-DU/s320/316128634834.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Heppoja on täällä todella paljon, sitä en tiedä mitä niillä kaikilla tekevät.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidEwqzE1NS5yICAPK4nEDRO2Fk_D47K43Km2N8DCA0huGV-m5lNFkB7vKWKKJGKZ_BXsO7hDulVzucGyjYzGw35qlqwLCnoPH0DCB4y0vQsSNpcWsdFr54vpnwnfHoMIsh-3AohGQwCWs/s1600/316192290127.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEidEwqzE1NS5yICAPK4nEDRO2Fk_D47K43Km2N8DCA0huGV-m5lNFkB7vKWKKJGKZ_BXsO7hDulVzucGyjYzGw35qlqwLCnoPH0DCB4y0vQsSNpcWsdFr54vpnwnfHoMIsh-3AohGQwCWs/s320/316192290127.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Gaillo Pinto!! Riisiä ja papuja. Voidaan syödä aamupalana, lounaana, päivällisenä, iltapalana, yöpalana... Milloin vain!</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Eilen karistettiin kaupungin pölyt ja saasteet hetkeksi
jaloista ja suunnattiin päiväksi survivor-vaellukselle vuoristoon ja
sademetsään. Vaelluksen sanottiin olevan kevyttä ja varustukseksi riittäisi
ihan vaan lenkkarit tai tenniskengät.
Kolmen tunnin kapuamisen ja sankan viidakko-osuuden jälkeen olimme kuitenkin
hieman eri mieltä ja näky oli aikamoinen kun viidakosta ryömi esiin yli 30
aivan mutaista, hikistä, litimärkää ja muuten vaan rähjäisen näköistä kulkijaa.
Vaikka tänään jaloissa hieman tuntuu, että jotain on eilen tehty niin kokemus
oli aika uskomaton. Olihan se aika absurdi fiilis tajuta olevansa keskellä
tiheää sademetsää, joista on aikaisemmin nähnyt vaan kuvia ja
dokumentteja. Tänään lähdemme costa
ricalaisen ystävämme Vinicion kanssa katsastamaan tulivuori Mariannan synttäreiden kunniaksi. Normimeininkiä.</span></div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhOcTw8e4Mu-LQc6DVeftvvndhFiT0PfljP4pg841fho01CWLXx3aqXhgZECZFgSShLiygdjNokHf8dpmYEVfl5XrJYjY0jYMiJfztnQaVT3GmL75TiVsMxymUiTKzoH6zgsQEXo-Wsdg/s1600/1346527292269.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhhOcTw8e4Mu-LQc6DVeftvvndhFiT0PfljP4pg841fho01CWLXx3aqXhgZECZFgSShLiygdjNokHf8dpmYEVfl5XrJYjY0jYMiJfztnQaVT3GmL75TiVsMxymUiTKzoH6zgsQEXo-Wsdg/s320/1346527292269.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Welcome to the jungle</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVRyhuGzduzkjvulth4Pogi2PqNRSbJhas2i8FqMDBE4cGuKPV20kVOEPchlr3z1CzPeJiQdxygJFpNOt2t79JX-ve7xYJ1CQvjj5_Pnlr267KA-HroOkBEgL26DCpMVuA1oWKUvIy6Ew/s1600/1346535653293.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiVRyhuGzduzkjvulth4Pogi2PqNRSbJhas2i8FqMDBE4cGuKPV20kVOEPchlr3z1CzPeJiQdxygJFpNOt2t79JX-ve7xYJ1CQvjj5_Pnlr267KA-HroOkBEgL26DCpMVuA1oWKUvIy6Ew/s320/1346535653293.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Maalaismaisemaa</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1bYRHHwf_mvTzo8GFClHfk-HclllbVrZza12iRJwgBttgtSTEJRLH789ajLYl4uCY6_hKMzkMBG6by4vGGHwfQ0ZFx9TddpLAdk8FLAeFQKG9TrYYEa-mqBvdhmSZzHwOp25QPqHBQn8/s1600/1346537243634.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEg1bYRHHwf_mvTzo8GFClHfk-HclllbVrZza12iRJwgBttgtSTEJRLH789ajLYl4uCY6_hKMzkMBG6by4vGGHwfQ0ZFx9TddpLAdk8FLAeFQKG9TrYYEa-mqBvdhmSZzHwOp25QPqHBQn8/s320/1346537243634.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Suojelusenkeli. Random-koira, joka vaelsi kanssamme 6 tuntia ja sitten vaan katosi.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw5at7TIAGo2bb9ntPQM04Ih6_zi1g6mby5w8jF2H9Enr8044k4_fMEkhfLGKvUGzuFAm4kEYxuLWXg_0SUzK3AqY9gYmPeHFH6fAc2R_FE2TvUIrs94SkEAlNSBKz9VRArlYbHvgZEdw/s1600/1346543577640.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjw5at7TIAGo2bb9ntPQM04Ih6_zi1g6mby5w8jF2H9Enr8044k4_fMEkhfLGKvUGzuFAm4kEYxuLWXg_0SUzK3AqY9gYmPeHFH6fAc2R_FE2TvUIrs94SkEAlNSBKz9VRArlYbHvgZEdw/s320/1346543577640.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Virkistävä joki rankan reissun jälkeen.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Noin muuten opettelu lattareiden elämänmenoon on lähtenyt
mukavasti käyntiin. Hieman ymmärrystä vaatii välillä costa ricalaisen
aikakäsityksen ymmärtäminen, sana nyt tarkoittaa usein jotain vartin ja kahden
tunnin välissä, sanalla kohta voidaan käsittää mitä tahansa aina tunnista
neljään tuntiin ja pian tarkoittaa yleensä huomenna tai mahdollisesti ei
koskaan. Kaikki tapahtuu yleensä h-y-v-i-n- h-i-t-a-a-s-t-i ja vielä eurooppalaisen tehokkaalle ja säntilliselle mielenlaadulle tämä ottaa joskus koville. Mutta kun pääsen tähän elämänrytmiin sisälle niin Suomeen palatessani tulen varmasti olemaan myöhässä aina ja kaikkialla. Bussitkin täällä kulkee kun kulkee, aikatauluja ei ole. Myös kokemuksen kautta
totesimme, että vaikka bussissa lukee samat paikan nimet kuin eilen, niin se ei
välttämättä kulje aivan samaa reittiä kuin eilen. Kodin löytämisen pimeällä
tekee haastavaksi tietty se, että kadunnimiähän ei ole. Valokuvamuisti on
kultaa Costa Ricassa ja jokainen kauppa ja kadunkulma tulee painaa tiukasti
mieleen. Tämä on tärkeää siitä syystä, että muutaman korttelin sisään saattaa
mahtua hyvinkin turvallisia alueita, mutta myös kadunpätkiä, joille ei ole
mitään asiaa. </span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Maalaisjärjellä pääsee kuitenkin pitkälle ja kuten kaikille Suomessa lähtiessä sanoin niin en lähde tänne pelkäämään, mutta varuillaan tulee olla. Hieman totuttelua tämä vaatii kun on kotoisin maasta, jossa voin ottaa vaikka nokoset puiston penkillä. Täällä sen tehdessään heräisi luultavasti ilman puhelinta ja lompakkoa puolialasti.</span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div class="MsoNormal" style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Mutta seuraavat päivitykset ehkäpä vasta uudesta kodista. Ensi viikon missiona on saada oma netti läppäriin. Pitäkää Suomessa lippu korkealla ja älkää jäätykö ;) Lähetän teille lämpimiä ajatuksia täältä tropiikista. </span></div>
Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-84248186447565896522012-08-22T10:42:00.003-07:002012-08-22T10:42:55.547-07:00Buenos tardesta vaan!<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Ehjänä päästiin perille rinkkoineen kaikkineen ja lattarielämä alkakoon. Meillä kävi tuuri rinkkojemme kanssa, edellisen porukan matkatavarat joutuivat kuulema Iberian toimesta Dominikaaliseen tasavaltaan. 12 tuntia unta pallossa ja nyt ruvetaan tutkimaan, että missäs ihmeessä sitä ollaan. Halusin jotain aivan erilaista. Sitä sain. </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Lennot menivät todella hyvin. Fiilis oli edelleen todella hyvä ja rauhallinen, kun Finnairin pyörät irtosivat Suomen kamaralta. Madridin lento meni aika malttamattomasti ja neljä tuntia tuntui todella pitkältä ajalta. Perillä meitä syleili koko kesän odotettu lämpö ja edes + 37 astetta ei tuntunut yhtään pahalta, hyvin autuaasti otin tuon lämmön vastaan! Väsyneet matkustajat palkitsi hotellin ylläri buffetti ja heti ensimmäisenä iltana saatiin nauttia aidosta espanjalaisesta ruoasta. Illalla kävimme pyörähtämässä Madridin yössä ja Madrid onnistui valloittamaan ainoastaan yhden illan/yön perusteella sydämeni täysin! Minullahan on vielä Erasmus-vaihtovalttikortti käyttämättä...</span></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuZq6ZYXRUUC2APk02X7c-Zv-GaK4MO1uRFePFJxqJZp4yNADhv0hduaJCUcwFiI4i8OPoGd8DnX9y93GMMGABgrUxDPxqxlhwCIMTcT0jU8wyxkHO32UsU11p97TeHcDtGz3xoI_k8yA/s1600/299.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiuZq6ZYXRUUC2APk02X7c-Zv-GaK4MO1uRFePFJxqJZp4yNADhv0hduaJCUcwFiI4i8OPoGd8DnX9y93GMMGABgrUxDPxqxlhwCIMTcT0jU8wyxkHO32UsU11p97TeHcDtGz3xoI_k8yA/s320/299.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tästä se lähti!</td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhht83yv273YB6WSGt12lemeHYJaJVB5w_AXYhyphenhyphenkhYdG8dzNbo87buc9WOo3n0aGZFGWgk-PqF9bV0DF_BmvPKuwbW7SylSzA1TMprZtm9AVQcN2ehvjeIzhkUYJFBcpqey68ubqG_A9u0/s1600/312.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="240" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhht83yv273YB6WSGt12lemeHYJaJVB5w_AXYhyphenhyphenkhYdG8dzNbo87buc9WOo3n0aGZFGWgk-PqF9bV0DF_BmvPKuwbW7SylSzA1TMprZtm9AVQcN2ehvjeIzhkUYJFBcpqey68ubqG_A9u0/s320/312.jpg" width="320" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Madridin öisiä nähtävyyksiä. Kuninkaanlinna. Kunkku ei ollut tosin kotona.</td></tr>
</tbody></table>
<br /><table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNs6hdk00iiyUGikVobEsGtjckf8PuZIBUA9OOypvjcpHkoklFBb3n81xwIwI0y9ttGSgObn0JuXN7wLaeQKEFRKJxxIUtTh698I4C7eguPjmVrbIK0Uu1-ng88fiB_veRrBXXKfyvE-0/s1600/331.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" height="320" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiNs6hdk00iiyUGikVobEsGtjckf8PuZIBUA9OOypvjcpHkoklFBb3n81xwIwI0y9ttGSgObn0JuXN7wLaeQKEFRKJxxIUtTh698I4C7eguPjmVrbIK0Uu1-ng88fiB_veRrBXXKfyvE-0/s320/331.jpg" width="209" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Löydettiin hieno mainos.<br /><br /></td></tr>
</tbody></table>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><div style="text-align: justify;">
Madridin huilailun jälkeen lähti käyntiin puuduttava 11 tunnin lento San Joseen. Olen ylpeä itsestäni, sillä sain kirjoitettua jopa pari kouluesseetä. Loppumatkasta tunnelma oli aika väsynyt ja jutut sen mukaisia, mutta vihdoin ja viimein Atlantin jälkeen koneen ikkunasta avautui näkymä tulevaan kotimaahan. Pelkkää vihreyttä ja metsää ja vuoria joka suuntaan ja viimeiseen asti tuntui, että kone laskeutuu johonkin banaaniplantaasille. Maan pieni koko realisoitui viimeistään siihen, kun kiitoradan vieressä juoksi lehmiä ja hevosia ja San Josen kansainvälinen lentokenttä vaikutti koneen ikkunasta enemmänkin ladolta. Sisältä kuitenkin hyvin siisti. Costa Rican tullitäti oli oikein ystävällinen ja rupattelun lomassa unohti tyystin kysyä kaikki kysymykset, joita äkkiseltään olisin luullut heidän kysyvän. Häntä ei juurikaan kiinnostanut miksi maahan tulen, mitä täällä teen ja milloin lähden. Vastassa kentällä meitä oli iloinen ACI:n joukko ja autollinen maahan tulleita väsyneitä matkaajia kiikutettiin ACI:n toimistolle odottamaan isäntäperheitä. Lämpöä oli semmonen +25 ja sää oli tuulinen ja pilvinen. Marianna erehtyi kysymään, että onko täällä aina näin lämmin (tarkoittaen korkeaa ilmankosteutta), johon hölmistyneenä vastasivat, että täällähän on nyt kylmä. Kerroin heille Suomessa olleen 6 astetta lähtiessä, johon he puolestaan vastasivat, että tuohon lämpötilaan costa ricalaiset kuolisivat. Hyökkäsimme Mariannan kanssa melko välittömästi toimiston kahvihuoneeseen maistamaan ekat kupilliset kuuluisaa Costa Rican sumppia, mutta kahvihetki jäi melko lyhyeksi kun isäntäperheemme tuli meitä hakemaan. Matkan aikana ymmärsin yhä paremmin ja paremmin miksi meidän ei täällä anneta ajaa autoa. Kesken pahimman ruuhkan tienristeykseen haahuili hemmo esittämään performanssitaidetta tulikeppien kanssa pyytäen ohi ajavilta autoilta rahaa. Torvea ei ajaessa säästelty ja liikennesäännöt tuntuivat enemmänkin kehotuksilta. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Seuraavat kaksi viikkoa asun Mariannan kanssa suomalaisiin tykästyneessä sijaisperheessä, johon kuuluu äidin ja isän lisäksi 16, 22 ja 24- vuotiaat siskot, taloudenhoitaja ja kaksi hullua koiraa. Perhe ei puhu meille englantia ja olen yllättänyt itsenikin siitä, kuinka hyvin espanjaa ymmärrän. Vastaaminen on vielä eri asia. Perhe on kuitenkin aivan ihana ja meidät on otettu arkeen mukaan kahtena tyttärenä. Heillä on usein väliaikaisvaihtareita, joten he myös ymmärtävät lentojen jälkeisen jetlagin ja tunnemyllerryksen mitä uusi kulttuuri tuo tullessaan. Nytkin kesken dataamisen mamma kiiruhti tuomaan meille eksoottisista hedelmistä tehdyt juomat.</div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Tänään vielä vähän lepiä ja iltapäivällä korkeintaan kävelylenkki uuden kodin ympäristöön. Toistaiseksi ulkona näyttää siltä kuin kuvittelin, palmuja kaikkialla ja äänimaailma on kuin suoraan eläinkaupasta, sillä kaikkialla lentelee vaikka minkä värisiä papukaijoja. En malttaisi odottaa pääsyä uuteen "kotiin" Matapaloon meren rannalle. Isäntäperhekin ihasteli tulevan kotini sijaintia ja vilkaistuaan nyt jo melko ruskettuneita käsivarsiani tokaisivat, että tulen varmasti olemaan hienon värinen kun palaan takaisin Suomeen. </div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
Paratiisissa siis kaikki hyvin. Seuraavan päivityksen yhteydessä lupaan kertoa enemmän kiinnostavia faktoja ja laittaa kuvia uusista huudeista. Emme ole omine nokkinemme vielä uskaltautuneen kodin ulkopuolelle. San Jose kiittää ja kuittaa. </div>
</span><div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-49740722515764381022012-08-19T07:32:00.000-07:002012-08-19T07:42:14.012-07:00Hetki lyö.<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Huomenna se on sitten menoa. Asiat Suomessa järjestetty. Asunto on seuraavaa asukkia varten tyhjennetty ja siivottu. Matkaoppaat on luettu. Espanjan epäsäännöllisiä verbejä on taivuteltu. Läksiäiset biletetty. Itkuisia haleja on vaihdettu. Äärimmäinen ähky äidin lihapatojen ääressä check. Lähes itseäni isompi rinkka on pakattu (lue: nyrkeillä tungettu täyteen) joka nyt eteisessä odottelee reissaajaansa.</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<br /></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Jännittääkö: EI!! Tajuntaani ei vielä juurikaan ole iskenyt ajatus, että seuraavat 6-7 kuukautta lähes kaikki tuttu ja turvallinen ympäriltäni häviää ja arkiset rutiinit heitetään ylösalaisin.Sen sijaan tilalle tarjotaan elämäni tähänastisesti suurinta seikkailua. Tänään rinkkaa pakatessa suunnittelin jo seuraavaa reissua, johon äiti tyttärelleen tokaisi, että jos nyt kuitenkin ensin hoitaisit tämän kunnialla kotiin. Minulla on kuitenkin sellainen tunne, että this is just the beginning...Ehkäpä ne perhosetkin löytävät tiensä vatsaani viimeistään huomenna lentokentällä :)</span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Pidemmittä puheitta, Latin America: I'm ready for you! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;">Näihin Mark Twainin sanoihin ja osuvaan biisiin päätän tämän tekstin. Palaillaan seuraavan kerran maailman toiselta puolen, toivottavasti kuvien kera! </span></div>
<div style="text-align: justify;">
<span style="font-family: Arial, Helvetica, sans-serif;"><br /></span>
</div>
<div style="color: #38761d; font-family: Arial,Helvetica,sans-serif; text-align: justify;">
"Twenty years from now you will be more disappointed by the things that
you didn't do than by the ones you did do. So throw off the bowlines.
Sail away from the safe harbor. Catch the trade winds in your sails.
Explore. Dream. Discover."<br />
- Mark Twain</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: justify;">
<iframe allowfullscreen='allowfullscreen' webkitallowfullscreen='webkitallowfullscreen' mozallowfullscreen='mozallowfullscreen' width='320' height='266' src='https://www.youtube.com/embed/Hx-F8QlU5pQ?feature=player_embedded' frameborder='0'></iframe></div>
<br />Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-1909032515581677132.post-9483533798347684382012-08-03T12:00:00.001-07:002012-08-04T06:48:49.259-07:00Lähtö lähenee...<div style="text-align: justify;">
<br />
<div class="MsoNormal">
Viimeisiä viikkoja viedään ja
Costa Rican aallot jo huutelevat nimeäni. 20. elokuuta on aika heittää rinkka
selkään, pyyhkiä Suomen pölyt jaloista ja hypätä koneeseen kohti aivan
tuntematonta. Ensi syksyn ja talven kotini tulee olemaan Tyynenmeren rannalla
sijaitseva pieni kylä Playa Matapalo, jonne lähden antamaan oman panokseni
uhanalaisten merikilpikonnien suojeluprojektiin. Eli luonnonsuojelua
aidoimmillaan. Kotoa rantaan 200 metriä. Ei paha.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Jos kelataan aikaa vähän
taaksepäin viime talveen ja siihen, että miten tällaiseen reissuun päädyttiin.
Neljä vuotta yliopistossa paahtaneena alkoi mieleeni hiipiä ajatus pienestä
breikistä opintoihin. Lukiossa tuli vietettyä jo yksi perusvaihtovuosi
Jenkkilässä, joten nyt halusin jotain aivan erilaista. Palkallista
työharjoittelua ulkomailla pohdin pitkään, mutta kiireisen ja kandin täytteisen
kouluvuoden aikana ajatus kaiken sen paperisodan läpikäymisestä ei oikein napannut.
Ja sitten, kuin tilauksesta sähköpostiini napsahti viesti vapaaehtoistyöstä
Maailmanvaihto-nimisen järjestön kanssa ja tiesin, että tässä se on. Puoli
vuotta ulkomailla, joka voidaan ajatella ikään kuin vaihdon ja työharjoittelun
välimaastona. Muutaman viikon päästä istuin jo haastattelussa ja noin viiden
minuutin pohtimisen jälkeen hyväksyin maakseni Costa Rican. Ympäristöteekkarina
pääsenkin sitten katselemaan ihan ruohonjuuritasolta, että mitä se
luonnonsuojelu oikeasti voikaan olla. <o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Ja nyt sitä sitten ollaan ihan
oikeasti lähdössä. Aivan yksin ei minun tarvitse seikkailuun hypätä vaan
matkaseurakseni saan Suomesta vielä Mariannan ja Vilman. Meistä on kevään ja
kesän aikana hitsautunut kasaan loistava tiimi ja uskon, että meillä tulee
olemaan erittäin hauskaa reissata yhdessä. Etenkin kun menomatkalla meitä
odottaa one night in Madrid!<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Kun kerron tulevan kotimaani niin
ihmiset tietävät Costa Ricasta keskimääräisesti yhtä paljon kuin costa ricalaiset varmaan tietävät Suomesta tai ylipäänsä Pohjois-Euroopasta. Myönnän,
että itselläkin haastattelun jälkeen ainoat mielikuvani Costa Ricasta olivat
palmuntäytteiset hiekkarannat missä saatoin melkein jo nähdä itseni surffilauta
kourassa. Kotiin päästyäni piti ottaa karttakirja kauniiseen käteen ja katsoa,
että mihin sitä nyt ollaankaan oikeasti lähdössä. Tässä pieni wikipedian avustuksella
toteutettu tietopläjäys maasta.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Eli Costa Rica on noin 4,5
miljoonan ihmisen minimaa Keski-Amerikassa. Pohjoinen rajanaapuri on Nicaragua
ja etelässä vastaan tulee Panama. Lännessä kohtaa Tyynen valtameren ja idässä Karibianmeren.
Ilmasto on suomalaisittain ihan
mukiinmenevä ja varsinaista talvea trooppista sadekautta lukuun ottamatta ei
ole. Veikkaan, että vaihto Suomen kesästä 2012 Costa Rican sadekauteen ei tule mahdottomana järkytyksenä. Pääkaupunki on Helsingistäkin pienempi San Jose, jossa tulen luultavasti
asustelemaan ensimmäiset viikot kielikurssin parissa. Costa Rica on
rajanaapureihinsa verrattuna melko vauras ja korkean elintason maa, josta
itseään ticoiksi kutsuvat costa ricalaiset ovat erittäin ylpeitä. Turismi on
Costa Ricassa erittäin suuri elinkeino ja vuosien saatossa jenkit ovat paikoin
tehneet Costa Ricasta oman Kanariansaarensa. Päävientituotteina
toimivat kuitenkin ananas, banaanit ja KAHVI! Kahvifriikkinä en osaa vielä edes
kuvitella kahvinkulutukseni maksimointia ensi syksynä. Ja on sanomattakin
selvää, että Costa Rican uskomaton luonto ja sen monimuotoisuus tulee varmasti
vetämään pienen suomalaisen hiljaiseksi. Täältä voitte sitten lueskella, miten
suomityttö pärjää viidakoiden, merenrantojen ja tulivuorten katveessa
tarantellojen, kärmeksien ja moskiittojen armoilla.<o:p></o:p></div>
<div class="MsoNormal">
<br /></div>
<div class="MsoNormal">
Mutta tämä riittänee tältä
kertaa. Seuraava blogipäivitykseni tulee varmasti lähdön hetkiltä, kun käsillä
on viime hetken pakkaus ja ääretön viime hetken paniikki. Nyt vielä pari
viikkoa fiilistelyä lattarirytmien tahtiin ja käytännön asioiden hoitoa sekä
tietenkin läksiäiset! Sen jälkeen: ¡VAMOS!<o:p></o:p></div>
</div>Anonymoushttp://www.blogger.com/profile/12644188018670051402noreply@blogger.com0