Aika jatkaa juoksuaan ja
koko syksyn odotettu Panaman matkakin on heitetty. Seuraavalla kerralla kun
vapaus koittaa niin onkin jo aika matkata San Josen kansainväliselle kentälle
vastaanottamaan Maija Suomesta kylään kahdeksi viikoksi. Kolme viikkoa pitäisi
kuitenkin malttaa tuota päivää odottaa ja keskittyä taas paiskimaan töitä. Tai
ei. Pahasti näyttää, että kilpparit ovat jättäneet hyvästit tältä kaudelta ja
loppuajan saan keskittyä hiekanvaihtoon viverossa. Kokonaisen viikon saldo
partioilta on yksi 1,5 metrin pituinen
boa. Ei hyvä. Onneksi tammikuussa pääsen katselemaan muita maisemia, kun
minut yhdessä Danielin kanssa lähetetään Karibialle töihin. Kuulostaa
unelmalta, mutta Karibian projektissa paiskitaan töitä ympäri vuoden
rajuimmissa olosuhteissa.
Panaman reissu tosiaan on
takana, joten ehkä muutama sananen siitä. Matka alkoi ehkä hieman kiukkuisissa
tunnelmissa kun jouduin matkaamaan Matapalosta 5 tuntia
niin-kovasti-rakastamaani-San Joseen ihan vaan napatakseni bussin takaisin
Matapalon seuduille, sillä ylitimme rajan Tyynenmeren puolelta. Itse Panaman
matkakin alkoi ehkä hieman hektisissä tunnelmissa, kun käsitys ”tico-time” sai
aivan uuden merkityksen kun olimme sopineet koordinaattorimme Memon kanssa
tapaamisen bussiterminaaliin klo 7 sillä päivän ainut bussi Panamaan lähtee klo
7.30. Memo saapuikin asemalle melkein ajoissa klo 7.32 ja tätä ennen saimme
rukoilla bussikuskia odottamaan, sillä ilman Memoahan matkasta ei olisi tullut
mitään, sillä hänellä oli hallussaan koko 15 hengen porukan passit ja
matkaliput sekä hotellivaraukset. Matkaan kuitenkin päästiin ja kevyehkön 9,5
tunnin matkan jälkeen olimme Panamassa.
Panamassa tukikohtamme
sijaitsi David-nimisessä kaupungissa, joka huhujen mukaan on Panaman toiseksi
suurin kaupunki. Ilmeisesti Panamakaan ei siis ole koolla pilattu. Toki tulee
ottaa huomioon, että pääkaupunki Panama City on aivan toista luokkaa kuin San
Jose pilvenpiirtäjineen kaikkineen. Kaiken kaikkiaan Panama erosi Costa Ricasta
kuitenkin yllättävän paljon. Päällimmäiseksi mielikuvaksi jäi, että Panamassa
on nähtävillä hitusen enemmän alkuperäistä lattarikulttuuria.
Alkuperäisintiaani perinteisine asuineen katukuvassa ei ollut mitenkään
poikkeuksellista. Mukava plussa Costa Ricaan nähden oli Panaman naurettavan
alhaiset hinnat. Aidot Converset tarttuivat mukaan 20 dollarilla, samaan 20
dollarin hintaan tinkasin itselleni myös uudet juoksulenkkarit. Ruoan hinta
ravintoloissa ei myöskään ollut hinnalla pilattu ja kolmen päivän ajan
nautiskelimme hyvästä ruoasta ja juomasta todella edullisesti. Panamassa ei
tarvinnut syödä gallo pintoa (papuja ja riisiä) aamupalaksi. Panamalaiset sen
sijaan naureskelevat costa ricalaisten tavalla syödä galloa aamupalaksi. Itse
vetävät tyytyväisenä porsaan kyljyksiä, pihvejä ja makkaroita aamiaisena. Tähän
en itse pystynyt klo 8.30 aamulla vaan tyydyin pannareihin ja hedelmiin. Mielenkiintoisen
ja mainitsemisen arvoisen makuelämyksen tarjosi myös oluen makuinen jäätelö.
Hieman outoa oli tilata jäätelöbaarissa ”öö..yksi..olut?..kiitos”.
Panaman katukuvaa. |
Kuuluisa olutjäätelö. |
Illanviettoa Panamassa Suomen ja Islannin voimin. |
Kun tarvittava 72 tuntia
uuden 90 päivän oleskeluluvan saamiseksi täyttyi niin otimme suunnaksi koti
Costa Rican. Tullimuodollisuudet paluumatkalla eivät sujuneet ihan niin kuin
elokuvissa, sillä Panama-Costa Rican rajamuodollisuudet olivat hyvinkin
mielenkiintoisia, mutta loppujen lopuksi kaikki saivat uudet leimat passiin ja
näin lähtee käyntiin viimeiset 90 päivää Costa Ricassa.
Paluumatkalla pysähdyin
viettämään viikonlopun Mariannan ja englantilaisen ystäväni Louisin kanssa
naapurikylässä Dominicalissa. Lauantaina vierailimme läheisessä Marina Ballena
kansallispuistossa. Nimi tarkoittaa kirjaimellisesti valasta, sillä puiston
rantaviiva on valaan pyrstön muotoinen. Puistossa on myös mahdollisuus varata
itselleen valasretkiä, joissa huristellaan veneellä kaikuluotainta seuraten
valaiden luo. 60 dollarin hinta ei kuitenkaan houkutellut, mutta voi olla, että
tämän retken ehkä kuitenkin tulen vielä ennen Suomeen paluuta suorittamaan.
Itse puistossa ”valaan häntään” päästäksemme meidän tuli odotella kolme tuntia
laskuveden alkua, jolloin saarekkeelle voi kävellä eikä uida. Odotimme
kärsivällisesti kolme tuntia rannalla makoillen (tai Marianna hiekkalinnaa
rakentaen) pääsyä saarekkeelle ihan vaan lopulta todetaksemme, että saareke on
pelkkiä teräviä kiviä täynnä eikä siellä voi oikein edes kävellä. Tämän jälkeen
palasimme Dominicaliin. Älkää ymmärtäkö väärin, kansallispuisto rantoineen
kaikkineen oli uskomattoman kaunis. Tulipahan sekin koettua ja näettyä kun ihan
melkein naapurissa asun :)
Marina Ballena. |
Matapalo tosiaan hiljenee
kovaa vauhtia tältä kaudelta. Vapaaehtoistyöntekijöitä ei enää juurikaan ole ja
loppuajan saamme pärjäillä suureksi osaksi omalla porukalla. Tekemistä saa
välillä keksimällä keksiä itselleen ja uudeksi harrastukseksi olenkin valinnut
ratsastuksen, hevosia kun täällä Matapalossa riittää. Lännenratsastukseen piti
aluksi vähän totutella, mutta kun vauhtiin päästiin niin hyvin nopeasti
kiidettiin jo laukkaa pitkin rantaviivaa. Välillä poiketaan jokien yli
mangrovemetsiin tai pysähdytään poimimaan verigreippejä, sitruunoita ja
appelsiineja suoraan puusta hevosen selästä käsin. Voisi sitä huonomminkin
harrastukset valita!
Nykyisin käyn myös
juoksemassa lähes joka aamu. Urheileva nainen on Costa Ricassa ja erityisesti
pienillä paikkakunnilla harvinaisuus, joten kyläläiset katsovat minua lähes
poikkeuksetta kuten hullua kun viiletän menemään pitkin hiekkateitä. Nyt ehkä
ovat jo melkein tottuneet hulluun juoksevaan suomalaiseen ja välillä jopa
kannustavat kun juoksen talojen ohi. Juoksumaastot täällä ovat kuitenkin niin
erinomaiset, ettei niitä voi olla hyödyntämättä.
Muuten voisin sanoa olevani
jo melko sopeutunut paikalliseen kulttuuriin, siitä kertoo jopa nykyinen
ihonvärini. Puhuessani espanjaa minua luullaan ajoittain costa ricalaiseksi ja
taidanpa olla jopa ruskettuneempi kuin suurin osa costa ricalaisista. Saa nähdä
tunnistetaanko minua enää edes suomalaiseksi kun palaan takaisin kylmään
koti-Suomeen.
Nyt riittää tarinointi tällä
kertaa. Palataan asiaan joulukuun puolella. Nauttikaa lumesta ja
joulunodotuksesta. Minua odottaa hieman erilainen joulukuu, mutta koitan ottaa
siitäkin kaiken irti :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti